Henkilöni historiaa
Olen syntynyt 1948 Kuopiossa, jossa kävin kouluni Kuopion yhteislyseossa 1959-1968. Isäni Pauli oli sähköasentaja ja äitini Martta kotirouva. Kuopiossa olin vielä opiskelujen alkuvaiheessa 1969-1972 kesätoimittajana Savo-lehdessä. Kouluaikana toimitin kaikenkarvaisia lehtiä partiossa ja teinikunnassa sekä avustin sanomalehtiä pienillä kirjoituksilla.Olin jo lapsuudessa innokas lukija ja tunsin vetoa kirjoittamiseen. Elämänurakseni ajattelin joko äidinkielen opettajan, toimittajan tai kirjailijan ammattia. Siksi menin Turkuun opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Kesäisin olin kesätöissä Savon lisäksi Turun Sanomissa, TV-uutisissa ja Radiouutisissa. Uutistoimittajan työn ohella tein myös pieniä TV-juttuja lasten- ja nuortenohjelmiin, kirjoitin Turun ylioppilasteatterille sketsejä, näytelmiä ja lauluja sekä eri lehtiin kirjallisuusarvosteluja. Kun valmistuin maisteriksi 1975, olin jo vakituinen toimittaja Ylessä, joten opettajan ammatti jäi. Tosin opetin kyllä kirjoittamista Turun työväenopistossa ja Yleisradion Ammattiopistossa sekä olin Turun yliopistossa kirjallisuustieteen assistenttina 1978-79. Opetan edelleenkin kirjoittamista mm. Oriveden opiston kursseilla ja Turun yliopistossa. Tavallaan kaikki lapsuuden ammattitoiveet ovat siis toteutuneet.
Tyttäreni Laura on filosofian ja valtiotieteen maisteri ja tekee toimittajan töitä, Leena on opiskellut Turun ammattikorkeakoulussa medianomiksi (copy writer) ja tekee alansa freetöitä.
Koska toimittajana olin ammattikirjoittaja, halusin 1970-luvun puolivälin tienoilla kokeilla, osaisinko kirjoittaa kirjan mittaisen jutun, ja kun se onnistui, kirjoitin lisää. Siitä se lähti liikkeelle. Jäin Ylestä pois 1987 vapaaksi kirjailijaksi, kun olin saanut valtion 3-vuotisen taiteilija-apurahan. Olin tuolloin julkaissut kymmenkunta kirjaa.
Lapsena olin lukijana kaikkiruokainen, mutta muistan, että erityisen suuren vaikutuksen minuun tekivät Thorbjörn Egnerin Hyppelihiiri Myökki Pyökki -metsässä, Aapelin Pikku Pietarin piha sekä Mark Twainin Tom Sawyerin seikkailut.
Kun rupesin kirjoittamaan, ajattelin yrittää tehdä sellaisen jutun, jonka itsekin viitsisin lukea. Kirjailijat kirjoittavat aina tavallaan itselleen. Olisin varmaan lukenut omia kirjojani lapsena ja nuorena, jos niitä olisi joku kirjoittanut, mutta maailmankirjallisuudessa on niin paljon hyviä juttuja, etten kyllä osannut kaivata omanlaisiani.
Perheessämme on toinenkin kirjailija, sillä tyttäreni Leena julkaisi esikoisromaaninsa Sinun jälkeesi, Max huhtikuussa 2009. Parkkisia on muitakin kirjailijoina, mutta he eivät ole lähisukulaisia. Sukulaiseni ovat lähinnä opettajia, muusikkoja ja arkkitehtejä.