Mary Shelley ja Frankenstein

Kesällä 1816 Shelleyt matkustivat seuranaan Maryn sisarpuoli Claire Clairmont Genevejärven rannalle ja asettuivat Maison Chapuis -huvilaan. Kesä kului seurustellessa niin ikään Geneveen matkustaneen Lordi Byronin kanssa. Hän asui läheisessä Villa Diodatissa matkakumppaninsa, lääkäri John Polidorin (1795-1821) kanssa.

Shelleyt olivat Byronin huvilassa kesäkuun puolenvälin tienoilla. Tuolloin puhkesi raju ukonilma, eivätkä vieraat voineet palata Chapuis’hin. Yö kului keskustellessa galvinismista ja mahdollisuuksista luoda elämää sähkön avulla. Seurue luki ranskaksi käännettyjä saksalaisia kummitustarinoita, joiden innostamana Byron ehdotti, että jokainen heistä kirjoittaisi kummitusjutun.

Shelleyn kirjoittamasta tarinasta ei ole säilynyt mitään mainintoja jälkipolville, sen paremmin kuin Claire Clairmontinkaan. Byron sai aikaan tarinan katkelman, jonka hän julkaisi myöhemmin Mazzeppa-runonsa lopussa 1819. Polidorinkin yritys kariutui alkuunsa, mutta myöhemmin hän kirjoitti novellin Byronin esittämän synopsiksen pohjalta. The Vampyre-kertomusta pidetään ensimmäisenä kaunokirjallisena vampyyritarinana. Mary ei ollut sillä hetkellä innostunut kummitustarinan kirjoittamisesta.

Keskustelut ja ulkona riehuva ukkosmyrsky saivat Maryn näkemään painajaisunta. Siinä nuori tutkija oli koonnut ihmisen ruumiinosista kokonaisen olennon, johon voimakas sähkö sytytti elämän. Havahduttuaan kauhunäkyyn Mary ymmärsi, että häntä kauhistuttanut asia saisi toisetkin kauhistumaan. Niin sai romaani Frankenstein eli uusi Prometeus alkunsa. Mary kirjoitti sen parissa kuukaudessa valmiiksi, ja kirja ilmestyi 1818.

Frankenstein eli Uusi Prometeus kertoo sveitsiläisestä tiedemiehestä Victor Frankensteinista, joka on omistautunut ihmisen biologian ja elämän synnyn tutkimiseen. Hänen on onnistunut selvittää, miten elottomasta luodaan elollista. Niinpä hän kokoaa ihmisten ruumiinosista olennon ja herättää sen henkiin. Vasta olennon alkaessa liikkua Frankenstein tajuaa luoneensa hirviön. Laboratoriosta paennut hirviö suljetaan ihmisyhteisön ulkopuolelle, jolloin olento päättää kostaa luojalleen ja tämän lähipiirille.

Romaanin alaotsikko Uusi Prometeus viittaa Kreikan jumalataruston Prometeus-myyttiin. Prometeus loi ihmisen muovaamalla hänet savesta. Prometeusta rangaistiin hänen Varastettuaan ihmiselle tulen - Olympoksen jumalat pelkäsivät, että ihmisistä tulee heitä mahtavampia. Frankenstein, uusi Prometeus, sai myös rangaistuksensa asetuttuaan Jumalan, luojan, asemaan.

Mary Shelleyn romaanin teemaa ja asetelmia on pidetty profeetallisina. Romaani kertoo tiedemiehen vastuusta, siitä millaisia seurauksia luonnonjärjestykseen puuttumisella on. Frankensteinin luoma hallitsematon hirviö on nähty ennustuksena atomipommista, biologisesta sodankäynnistä ja geenimuuntelusta.

Mielenkiintoista on, ettei Shelley antanut Frankensteinin hirviölle nimeä. Kirjailija halusi korostaa, ettei sillä ollut elämän ketjussa paikkaa. Nimettömyyteen liittyy myös mytologioissa halu olla kutsumatta pahaa paikalle. Eufemismejä eli kiertoilmauksia on käytetty pahan ilmentymistä.

Ensimmäisessä Frankenstein-elokuvassa hirviötä näytteli Boris Karloff. Filmi oli melko uskollinen romaanille ja siinä tuotiin esille hirviön onneton kohtalo ihmisten hylkimänä olentona. Myöhemmissä elokuvissa on keskitytty enemmän hirviön hirviömäisyyteen ja Frankensteiniin hulluna tiedemiehenä. Mary Shelleyn romaanissa Victor Frankenstein ei ole hullu, vaan hän ylittää sallitun rajan tieteellisestä uteliasuudesta. Tajuttuaan virheensä hän yrittää hyvittää sen.