Haanpää, Kokko ja Mäkinen

Isännät ja isäntien varjot Piippolassa. Tapio Junno 1996.
Yrjö Kokon opiskelu- ja asuintoverina Wienissä 1929-30 oli Erkki Mäkinen, joka haki myöhemmin valmistuttuaan samaa Sysmän kunnaneläinlääkärin paikkaa kuin Kokko. Talvi- ja jatkosodassa Kokko ja Mäkinen olivat hetken samoissa yksiköissä. Jatkosodassa Mäkisen johtamassa eläinlääkintäkomppaniassa palvellut Pentti Haanpää kirjoitti esimiehestään majuri Mäkisestä novellin "Komentajan sotataito", joka julkaistiin "40-luku"-lehdessä 1945. Haanpää kertoi julkaisseensa Kokon tarkoittaman kirjoitelman "Komentajan sotataito" "40-luku"-nimisessä lehdessä toukokuussa 1945.

Haanpään jutussa kerrottiin varsin kärkevästi eläinlääkintäkomppanian päälliköstä, joka rakennutti suurta hevostallia kuin omaksi monumentikseen ja järjesti itselleen ja upseeristolle erikoismuonituksen. Miehistön keskuudessa oli käsitys, että yksikössä oli vakoilujärjestelmä, joka toi kaikki asiat komentajan, majuri Mäkisen tietoon. Mitään syvempää henkilökohtaista kaunaa en koskaan hänelle kantanut, eikä se yleensä kuulu piirustuksiini. Eikähän ole syytäkään. Mitä oli, se johtui omista ylitsekäymisistäni. [---] Hankin Teidän "Pessinne ja Illusianne" ollessani matkalla siviiliin. Se oli hieno kirja. Eihän asiasta mihinkään pääse: kirjailijahan Te olette, vieläpä hyväkin.

Kokko arvosti varmasti Haanpään yksinkertaista, mutta vilpitöntä tunnustusta. Siitä huolimatta hän ei vieläkään tuntenut olevansa "oikea kirjailija". Hän ei pitänyt itseään muuna kuin kirjojen tekijänä, "kirjailijan ja faktorin välimuotona", kuten hän kirjoitti Reino Rinteelle 12.12.1947. Kokko osallistui Otvan Talvisota-aiheiseen romaanikilpailuun. Hänellä oli suuria toiveita menestyksestä, mutta kun tulokset julistettiin lokakuussa 1940, ne tuottivat pettymyksen. Kilpailuun oli osallistunut 62 käsikirjoitusta, joista palkintoraati oli valinnut loppusuoralle kolme ehdokasta, Viljo Sarajan Lunastetun maan, Eino Hosian Tuliholvin alla ja Pentti Haanpään Talvisen tarinan (kirja ilmestyi myöhemmin nimellä Korpisotaa).

Tuomaristossa oli käyty kova vääntö voittajasta, jonka ratkaisi lopulta palkintoraadin sotilasasiantuntija. Ensimmäiselle sijalle tuli Sarajan Lunastettu maa. Kritiikki kiitti teosta, mutta pian arvostelijat alkoivatkin tunnistaa romaanin juonessa jotain tuttua. Esikuva löytyi Erich Maria Remarquen ensimmäistä maailmansotaa kuvaavasta romaanista Länsirintamalta ei mitään uutta. Kirjallinen skandaali sai lisää laajuutta, kun kävi ilmi, ettei lääkintäjoukoissa palvellut Saraja ollut varsinaisesti osallistunut taisteluihin, joita hän kuvasi kirjassaan vertahyytävän raa'asti. Romaanin selvä fiktiivisyys soti kilpailun perusperiaatetta vastaan. Joka tapauksessa Saraja oli voittanut ja romaanin saksannoksesta tuli myöhemmin menestys; Waffenbrüder pääsi vuonna 1943 20. painokseen.

Kokolla ja Haanpäällä oli sodan jälkeen vielä löyhä kontakti huhtikuussa 1951, kun Haanpää tiedotti kokolle Saarijärvellä havaitusta laulujoutsenesta ja sen mukana matkaavasta Siperian-sorsasta. Haanpään käsityksensä mukaan pari oli oleskellut Reisjärvellä pari viikkoa.