Madame de Staël ja Coppet

Madame de Staël, Germaine Necker (1766-1817) oli sveitsiläinen. Äiti oli papin tytär Suzanne Curdhod, isä rikas pankkiiri Jacques Necker, joka toimi useita vuosia Ranskan rahaministerinä. Äitinsä pitämässä salongissa Germaine tutustui pienestä pitäen Ranskan kulttuurin ja politiikan eliittiin. Pikkuvanha ja varhaiskypsä tyttö herätti huomiota nokkeluudellaan ja keskustelutaidoillaan, joilla hän valloitti myöhemminkin niin Saksan, Venäjän kuin Ruotsinkin valta- ja kulttuuripiirit.

Neiti Necker naitettiin 1786 ruotsalaiselle Erik Magnus Staël von Holsteinille. Hän oli velkaantunut pyrkyri, joka Neckerin potentiaalista omaisuutta hyväkseen käyttäen sai Kustaa III:lta nimityksen Ruotsin Ranskan suurlähettilääksi ja Neckerit tyttärelleen aatelisarvon ja aseman.

Madame de Staël oli Ranskan vallankumouksen kannattaja, mutta vallankumouksen väkivalta ja Napoleonin myöhemmät itsevaltiaat otteet sekä tämän kylmäkiskoisuus rouvaa ja hänen kirjojaan kohtaan muuttivat ihailun vähitellen vastustukseksi. Se kohdistui henkilökohtaisesti Napoleoniin, joka karkotti Madamen ensin Pariisista maaseudulle ja myöhemmin vuonna 1803 Sveitsin Coppet’een, lähelle Geneveä, jossa pankkiiri Neckerilla oli linna ja maatila.

Coppet’sta tuli kansainvälinen kulttuurikeskus, jossa vieraili koko joukko eurooppalaista älymystöä, mm. Wilhelm Schlegel, Benjamin Constant, Ochlenschläger, Byron ja Shelleyt. Madame kaipasi kuitenkin Pariisin salonkielämää, mutta leppymätön Napoleon ei halunnut häntä sinne politikoimaan ja juonittelemaan.

Maanpaosta Madame de Staël teki useita matkoja, joilla hän keräsi aineistoa kirjoihinsa. Napoleon sensuroi De l’Allemagne-teoksen ensimmäisen painoksen epäisänmaallisena, koska kirjassa käsiteltiin Saksaa ja saksalaisuutta positiivisen ymmärtävässä hengessä. Teoksen toinen painos painettiin 1813 Englannissa.

Germaine de Staëlin avioliitto oli epäonnistunut. Liitosta syntyi kaksi poikaa, mutta vanhemmat erosivat. Madamella oli useita vaikutusvaltaisia rakastajia. Suhde sveitsiläiseen kirjailija Benjamin Constant’niin (1767-1830) oli pitkäkestoisin ja myrskyisin. Suhteesta syntyi tytär kuten 1811 solmitusta avioliitosta kaksikymmentä vuotta nuoremman Jean de Roccan kanssa.

Madame de Staël matkusti vuonna 1812 Pietariin samaan aikaan, kun Napoloen aloitti marssinsa kohti Moskovaa. Keisari Aleksanteri taivutteli Madamea puhumaan Ruotsin Bernadotte liittolaisekseen. De Staëlin matka jatkuikin Suomen kautta Tukholmaan.

Suomen maisema ei tehnyt erityisen positiivista vaikutusta ranskalaiseen kirjailijaan ja maailmannaiseen. Luonto oli yksitoikkoista, metsät pelkkää koivikkoa ja männikköä. Sen sijaan suomalaisista oli hyvää sanottavaa. Tavat olivat puhtaat, etenkin pappilat vieraanvaraisia ja mukavia levähdyspaikkoja. Suomalaiset muistuttivat enemmän germaaneja kuin slaaveja. Pohjoismaiset ihmiset saivat lujuutta elinolosuhteiden vaikeudesta ja se esti heitä vajoamasta laiskuuteen.

Turku sai Madamelta tylyn lausunnon. Sen yliopistossa yritettiin kylläkin jonkinlaista hengen viljelyä, mutta ”sudet ja karhut ovat niin läheisiä naapureita talvella, että ihmisten koko ajatusvoima vaaditaan siedettävän olotilan luomiseen”.

Napoleonin kukistuttua Madame de Staël palasi Englannista Pariisiin, jossa hän kuoli heinäkuun 13. päivänä 1817.