Lordi Byron

[Lordi Byron]

Lordi George Byron läksi Englannista 24.4.1816 eikä palannut enää koskaan kotimaahansa. Hänen lähtönsä syynä olivat aviolliset ja moraaliset hankaluudet. Lady Byron, Annabella Milbanke, oli jättänyt runoilijan, syytä eroon ei koskaan esitetty, ilkeät juorut alkoivat kiertää runoilijasta. Niihin kuuluivat huhut, joiden mukaan Byronilla oli suhde sisarpuoleensa Augusta Leighiin. Runoilija koki itsensä häväistyksi, pakkasi tavaransa ja matkusti ystävänsä John Cam Hobhousen ja palkkaamansa henkilääkäri John Polidorin seurassa mannermaalle.
Lähtiessään vapaaehtoiseen maanpakoon George Gordon Byron oli 28-vuotias. Komea runoilija oli tehnyt läpimurtonsa Childe Haroldin pyhiinvaellusmatka -runoelmalla, ja menestyksiä olivat hänen seuraavatkin romanttiset tekstinsä. Byronilainen sankari oli alkanut syntyä.
Waterloosta matka suuntautui Sveitsiin, jonne saavuttiin 25. toukokuuta. Genevessä matkalaiset asettuivat asumaan Villa Diodatiin. Se sijaitsee Colignyn kylässä Genevenjärven länsirannalla, kuuden kilometrin päässä Genevestä. Huvila oli John Miltonin ystävän, Charles Diodatin enon, kuuluisan Villa Diodati kalvinistiteologin Giovanni Diodatin rakennuttama.
Pian Byronin ryhmän saapumisen jälkeen Geneveen ilmestyivät Shelleyt, runoilija Percey Bysshe Shelley, hänen vaimonsa Mary ja tämä sisarpuoli Claire Clairmont. He asettuivat Maison Chapuis'aan, [Maison Chapuis]joka oli lyhyen kävelymatkan päässä Byronin huvilasta.
Kesä 1816 tunnetaan historiassa "kesänä, jota ei koskaan ollut". Indonesialaisen Tamboran tulivuorenpurkaus edellisvuonna oli sekoittanut maailman sääolosuhteet. Nopeat säänvaihtelut ja lämpötilan lasku aiheuttivat kadon ja sen sen seurauksena nälänhädän erityisesti Amerikan mantereella. Euroopassakin oli suuria yllättäviä myrskyjä. Yksi sellainen yllätti Byronoin luona kyläilemässä olleet Shelleyt, jotka päättivät jäädä yöksi Villa Diodatiin. Salamoiden leimutessa ja myrskyn riehuessa seurue luki tunnelmaan sopivia saksalaisia kummitustarinoita. Ne inspiroivat jokaista kertomaan omia yliluonnollisia kokemuksiaan ja tämä puolestaan Byronia julistamaan seurueelle kummitustarinan kirjoituskilpailun. Byronin oma innostus laantui pian, hän kirjoitti vain katkelman, John Polidori sai aikaan pienoisromaanin, jota pidetään lajissaan ensimmäisenä modernina vampyyritarinana. Hänen luomuksensa Lordi Ruthven sai kylläkin vaikutteita Byronin tarinasta. Ei tiedetä, osallistuiko Shelley kisaan, mutta hänen vaimonsa osallistui. Tuloksena oli vuonna 1818 ilmestynyt Frankensteinin hirviö.
Englantilaiset matkamiehet seurustelivat tiiviisti keskenään, keskustelivat kirjallisuudesta ja taiteista, retkeilivät Genevenjärvellä ja lähiympäristössä ja vierailivat paikallisten taiteilijoiden luona, mm. Voltairen Ferneyn linnassa ja Madame de Staëlin luona Coppet'ssa.
Kesäkuun loppupuolella Byron ja Shelley tekivät venematkan Genevenjärven ympäri, kävivät Rousseun tunnetuksi tekemillä paikoilla ja vierailivat Chillonin linnassa lähellä Montreux'tä. Linna ja sen historia tekivät Byroniin suuren vaikutuksen.
Linna on vuorten ja järven välisen tien lukko. Se rakennettiin 1100-luvulla. Savoijin kreivit ottivat sen asuinpaikakseen 1200-luvulla. Myöhemmin linna sai enemmän sotilallista merkitystä ja se palveli myös vankilana. Kuuluisin vanki oli geneveläinen Francoise Bonivard, joka virui linnan tyrmässä kuusi vuotta vehkeilystä savoijalaisia vastaan. Berniläiset vapauttivat Bonivardin 1536. Byron tutustui vankilassa geneveläisten kansallisankariksi nouseen Bonivardin tyrmään, raapusti oman nimensä käynnin muistoksi seinään ja kirjoitti paluumatkalla Lausannessa runonsa Chillonin vanki. Runo on vapauden ja sankaruuden ylistys, Byron parhaimpiin runoihin kuuluva fiktiivinen pappi Bonivardin yksinpuhelu.

Pylväitä synkkä seitsenluku
Chillonin vankityrmäss' on;
on paksu, harmaa niillä puku
ja goottilainen, koruton.
Samea valo vaivoin sinne
niin tiettömänä tunkeutuu
raoista raskaan muurin, minne
ei pääse päivä eikä kuu.


Suom. O.A.Kallio

[Parkkinen Bonivardin pylväässä] Francoise Bonivard oli kuusi vuotta Chillonin linnan vankityrmässä kytkettynä pylväässä olevaan renkaaseen.
Myrsky pidätti Byronia ja Shelleyä Lausannessa kolme päivää. Runoilijat asuivat Hotel de l'Ancressa ja vierailivat Gibbonin talossa, jonka paikalla on nykyään kaupungin pääposti. Lausannessa Byron sai myös valmiiksi Childe Haroldin pyhiinvaellusmatka -runoelmansa kolmannen laulun.
Childe Haroldin kaksi ensimmäistä laulua olivat ilmestyessään 1812 tehneet runoilijasta kuuluisan. Runoelma perustui Byronin Etelä-Eurooppaan tekemään matkaan, kolmas ja neljä laulu kuvasivat runoilijan Sveitsin ja Italian herättämiä tuntoja.
Haroldin kolmas runoelma eroaa edellisistä siten, että siinä yhtyvät päähenkilön ja Byronin ääni. Byron on Harold, syntinen ja väsynyt sankari, joka toivoo, että aika tulee näyttämään hänen syyttömyytensä. Pohjalla on Byronin ajatus ihmisen perustragiikasta: hän pyrkii täydellisyyteen pystymättä saavuttamaan sitä.
Shelleyt matkustivat elokuussa takaisin Englantiin mukanaan Byronin Childe Haroldin ja Chillonin linnan käsikirjoitukset, ja Byron läksi kumppaneineen Italiaan. Lyhyt, vajaan viiden kuukauden Sveitsin vierailu päättyi, mutta se jätti pitkät jäljet maailmankirjallisuuteen.

Childe Haroldin runot on kirjoitettu spenseriläiseen jambiseen mittaan, joka koostuu yhdeksästä säkeestä. Kahdeksassa ensimmäisessä on jambinen pentametri, viimeisessä aleksandriini (jambinen heksametri). Riimikaava on ababbcbcc. Spenserin mitta, oikeastaan yhdellä säkeellä ryyditetty ottave rime, oli suosittu ajan matkarunoudessa. Byron sanoi valinneensa tämän arkaistisen runomitan, koska se pystyi notkeasti välittämään herkkiä tuntoja.

Pyhiinvaellusrunoelman kolmas canto ilmestyi 1816 ja neljäs, Italiassa kirjoitettu 1818. Maisemat ja niissä liikkuneet ihmiset tulevat runoissa esille, mm. Geneven- eli Leman-järvi.

[Haroldin III:n canton kansi]

[Takaisin]
Kävijälaskuri