Kaarina Helakisa

Kaarina Helakisa (1946-1998) oli synnynnäinen sadunkertoja. Hän julkaisi esikoiskokoelmansa, Kaarina Helakisan satukirjan, 18-vuotiaana (1964). Nuori kertoja kirjoitti romanttisen satuperinteen pohjalta, mutta teki saduistaan huumorillaan ja persoonallisella kielellään omaperäisiä ja omaäänisiä.
  Esikoiskokoelman jälkeen Helakisa julkaisi saturomaaneja, satukokoelmia ja runoja. Merkittävää oli myös lastenrunoantologioiden toimittaminen ja  fantasiakirjallisuuden suomentaminen. Pikku Pegasos (1987) ja Suomen lasten runotar (1994) ovat alansa klassikoita ja osoittavat Helakisan laajaa lajin tuntemusta ja siihen perehtymistä.
  Merkittävä ja varhainen kannanotto luonnonsuojeluun oli lastenkirja Elli–Velli Karamelli. Se toi samalla esille Helakisan satua uudistavan kerrontatavan. Hän yhdisteli perinteiseen satuun arkipäivän teemoja. Fantasia ja realismi sitoutuivat toisiinsa ja yhdistyivät monikerroksiseksi kerrontatavaksi..
  Helakisa haki syvyyttä proosalleen intertekstuaalisista kytkennöistä. Saturomaanin Ainakin miljoona sinistä kissaa (1978) taustalla on Shakespearen Myrsky, perusteemana kuitenkin perinteinen sadun hyvän ja pahan välinen taistelu. Romaanin voi nähdä myös postmodernina. Siinä tekijä käyttää aineksina proosakerronnan ohella loruja, lauluja ja askartelutehtäviä. Intertekstuaalisuus on pohjana myös James Bondén nuortenkirjoissa sekä Lumikki Valkonen –sadussa.
  Helakisan kerrontatavan monikerroksellisuus tulee esille hänen teoksessaan Annan seitsemän elämää (1987). Se on enemmän aikuisten kuin lasten satu. Muoto on klassisen sadun, mutta tematiikka lähempänä Tuhannen ja yhden yön tarinoita kuin romanttista lastensatua. Helakisan 1980-luvulla esiin tullut feminismi teemoittaa kirjan novelleja.
  Helakisan kieli on kuvallista. Runo olikin satuproosan ohella hänen vahvaa aluettaan. Monet kirjailijan runot ovat tulleet tunnetuiksi lauluina, erityisesti Jukka Jarvolan  ja Petter Ohlsin säveltäminä.
          
Helakisa-Käkelä, Marja-Kaarina  22.6.1946 Helsinki, K 20.4.1998 Helsinki. V pankinjohtaja Lauri Olavi Helakisa ja hammaslääkäri Marjatta Ruskeala. P Reijo Kalevi Käkelä 1968. Lapset Riikka 1975, Pietari 1979 (k.), Matias 1982.

URA Ylioppilas Heinolan yhteislyseo 1965, HuK Helsingin yliopisto 1969. Vt kirjastoaman. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1969, toim Apu 1969-72.  Topelius -palkinto 1965, Arvid Lydecken -palkinto 1974, valtion kirjallisuuspalkinto 1974 ja 1979,  Anni Swan -mitali 1985,  Pohjoismainen lastenkirjapalkinto 1987,  lastenkulttuurin valtionpalkinto 1988.

TUOTANTO

Kaarina Helakisan satukirja 1964;  Schiivoavat serafit eli minkä kaiken värisiä karhuja siitä onkaan 1968;  Taikapuu 1968; Ihmeellinen lintukauppias 1970;  Kuinka lohikäärme Anselmus joutui kutomaan kulta-ansan  1970;  Teemu ja saapasjalkahevonen  1970;  Elli-velli-karamelli 1973;  Hassu sirkus  1973;  Salakissat  1973; Ystäväni metsänväki 1975;  Kultalinnan kylä  1976;  Posetiivi 1976; Saima Harmaja - legenda jo eläessään  1977; Ainakin miljoona sinistä kissaa: saturomaani 1978;  Antti Pantti Neliskantti matkalla maan ääriin 1978; Minun nimeni on 1978;  Olena ja Vassuska 1979;   Pallero 1979;  Kellokukkakello 1981;  Kuninkaan tyttären siivet 1982;   Pietari ja Susi 1982;  Lumottu ruusu 1983;    Pikku Joonas  1984; Lasilinna : merkillisiä kertomuksia 1986; Annan seitsemän elämää 1987; Kukonkerääjä; Taivaskissa 1988; Annan ja Matiaksen laulut: lastenrunot vuosilta 1966-88 1988; Pilviäidin perilliset: satuja vuoilta 1959-89 1989;  Metkuttajat 1991;  Pallerokirja 1991;  Lumikki Valkonen 1992; Naisen paikka 1993;  James Bondén ja kultainen ritsa 1993;  James Bondén ja kuuhullut 1994;  James Bondén ja kummitusmuseo 1995;  Suuri dinoryöstö 1997; Aapelus: aakkosloruja ja hassuja satuja 1998; lisäksi kuunnelmia ja TV-käsikirjoituksia.

SUOMENNOKSIA

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu  1970; Astrid Lindgren: Katto-Kassinen  1971; Richard Scarry: Iloinen ilmakirja  1973;  Astrid Lindgren: Veljeni Leijonanmieli  1974;  C..S. Lewis: Hopeinen tuoli  1976;   C.S. Lewis: Hevonen ja poika  1977;   C.S. Lewis: Narnian viimeinen taistelu  1979.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Ismo Loivamaa, Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 1996, Päivi Heikkilä-Halttunen, Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehitys. Suomen kirjallisuushistoria 3. Rintamakirjeistä tietoverkkoihin. Toim. Pertti Lassila 1999,  Päivi Heikkilä-Halttunen, Kuokkavieraasta oman talon haltijaksi, Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden institutionalisoituminen ja kanonisoituminen 1940-1950-luvulla. 2000, Liisi Huhtala, Karl Grunn, Ismo Loivamaa ja Maria Laukka, Pieni suuri maailma. Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. 2003, Juhani Kohonen ja Risto Rantala, Suomalaisia kirjailijoita. 2004.

MUUTA

Nimikkopalkinto Otavan Kirjasäätiön Kaarina Helakisa –palkinto 1999, nimikkoseura Kaarina Helakisa –seura 2006.