SANAJALKOJA METSÄPOLULLA

Etana poimulehdellä On poimulehden pikarissa pisarainen kastetta. Se on hyvin dekantoitu: kaksitoista astetta. Poimulehti mielellään virkistyksen soisi sille joka kielellään vesihelmen joisi. Niityllä on kukkaa monta, miksi sieltä kukatonta silloin etsisikään kukaan, kun ei saisi mettä mukaan? Iltaa asti päivä ehti, surullinen poimulehti mietti elon tarkoitusta, mielen peitti pilvi musta. Mitä luoja tarkoittaa, kun kaiken ilon karkoittaa? Silloin aivan äkkisiltään (aluksi ei tunnu miltään), etana on matkaa tehden noussut latvaa poimulehden. Ei lehdelle se jää, lipuu pois. Se ymmärtää: täytyy ryppyistäkin ystävää silloin tällöin silittää. Kuvat Satu Paakkala

Kiiltomadon tekstiviestit Sytyttäen valjun lyhdyn peräpäänsä jämään kiiltomato sanoi: - Ryhdyn viestin lähettämään: Rakstan sua. Rakstatko mua? Pane rutuun rasti. Sen näen tänne asti Kiiltomadon koko suku kuuluisa on siitä Ettei niiden oikoluku pitkällekään riitä. Vaan tahtia se ei haittaa, sillä kohta toinen kiiltomato viestin laittaa. Se on samanmoinen: Rakstat mua. Rakstanko sua? Tässä rutuun rasti: rakstan kamalasti.

Hepokatti ja muurahainen Hepokatti koko kesän lauloi karaokea. Muurahainen teki töitä, oli muulle sokea. Syksy alkoi metsään tulla muurahainen ivaa: - Talven vietät taivaan alla. Mahtaa olla kivaa. Minulla on tienattuna kuluneesta kesästä oma lämmin osakkeeni muurahaisten pesästä. Turha tulla pyytelemään keosta mitään kämppää. Hankeen kyllä kuolla saa, jos koko kesän pämppää. Hepokatti siihen sanoi, ettei piittaa lumista. Sillä eipä Lallukassa kärsi paleltumista. Maailmassa nykyään on sentään jokin roti, Lallukkaan kun perustettiin taiteilijakoti. Päivin laulut raikuvat, yöt lasketaan lampaita. Niin, ja välin kaivellaan haravalla hampaita. Muurahainen mietti talven, mikä meni pieleen. Jos se saikin opetuksen, ei se ollut mieleen.

Turun kirkon naakat Piispa sanoi: - Naakat, kiitti, nyt jo siipeilynne riitti. Jos ei ole verotettu. kirkosta on erotettu. Suututti se naakkatokan, pani lännen suuntaan nokan. Jos ei Turku anna kystä, muualla on sivistystä. Naakat lähti, jätti Turun, kansalaisten mieleen surun. Silloin puuttui peliin Paavi: - Turun piispahan on taavi! Kuinka synnin taakkoja voi kantaa ilman naakkoja! Jos naakat ei voi kirkkoon tulla, lähtee täältä teille bulla! Hädissänsä piispa sanoi, naakkoja kun kotiin anoi: - Tulkaa, naakat, rakkaat te! Haittaa ei, jos kakkaatte kirkon muurit kirjaviksi. Ne on hienot, juuri siksi! Siitä asti naakat on, saaneet jälleen asunnon.

Otto-koiran murheet Otto-koiralla on murheita, se ei tahdo saada töitä. Karhukoirat ovat urheita, vahtivat ne talon öitä, vaan ei kukaan vakavasti ole Ottoon siitä asti suhtautunut, kun se kerran ehti murista sen verran, että vika tuli esiin. Kaikki nauroi silmät vesiin. Niin kuin jokin hurina oli Oton murina: mul, mul, mul, mul! Kylän koirat ulisee: - Kuulkaa, Otto mulisee! Auttaa Ottoa se voisi, jos sen terapiaan toisi.