SANAJALKOJA METSÄPOLULLA

Etana poimulehdellä

On poimulehden pikarissa
pisarainen kastetta.
Se on hyvin dekantoitu:
kaksitoista astetta.
Poimulehti mielellään
virkistyksen soisi
sille joka kielellään
vesihelmen joisi.
Niityllä on kukkaa monta,
miksi sieltä kukatonta
silloin etsisikään kukaan,
kun ei saisi mettä mukaan?
Iltaa asti päivä ehti,
surullinen poimulehti
mietti elon tarkoitusta,
mielen peitti pilvi musta.
Mitä luoja tarkoittaa,
kun kaiken ilon karkoittaa?
Silloin aivan äkkisiltään
(aluksi ei tunnu miltään),
etana on matkaa tehden
noussut latvaa poimulehden.
Ei lehdelle se jää,
lipuu pois. Se ymmärtää:
täytyy ryppyistäkin ystävää
silloin tällöin silittää.

Kuvat Satu Paakkala

Kiiltomadon tekstiviestit

Sytyttäen valjun lyhdyn
peräpäänsä jämään
kiiltomato sanoi: - Ryhdyn
viestin lähettämään:

Rakstan sua.
Rakstatko mua?
Pane rutuun rasti.
Sen näen tänne asti

Kiiltomadon koko suku
kuuluisa on siitä
Ettei niiden oikoluku
pitkällekään riitä.
Vaan tahtia se ei haittaa,
sillä kohta toinen
kiiltomato viestin laittaa.
Se on samanmoinen:

Rakstat mua.
Rakstanko sua?
Tässä rutuun rasti:
rakstan kamalasti.


Hepokatti ja muurahainen

Hepokatti koko kesän
lauloi karaokea.
Muurahainen teki töitä,
oli muulle sokea.

Syksy alkoi metsään tulla
muurahainen ivaa:
- Talven vietät taivaan alla.
Mahtaa olla kivaa.

Minulla on tienattuna
kuluneesta kesästä
oma lämmin osakkeeni
muurahaisten pesästä.

Turha tulla pyytelemään
keosta mitään kämppää.
Hankeen kyllä kuolla saa,
jos koko kesän pämppää.

Hepokatti siihen sanoi,
ettei piittaa lumista.
Sillä eipä Lallukassa
kärsi paleltumista.

Maailmassa nykyään on
sentään jokin roti,
Lallukkaan kun perustettiin
taiteilijakoti.

Päivin laulut raikuvat,
yöt lasketaan lampaita.
Niin, ja välin kaivellaan
haravalla hampaita.

Muurahainen mietti talven,
mikä meni pieleen.
Jos se saikin opetuksen,
ei se ollut mieleen.

Turun kirkon naakat

Piispa sanoi: - Naakat, kiitti,
nyt jo siipeilynne riitti.
Jos ei ole verotettu.
kirkosta on erotettu.
Suututti se naakkatokan,
pani lännen suuntaan nokan.
Jos ei Turku anna kystä,
muualla on sivistystä.

Naakat lähti, jätti Turun,
kansalaisten mieleen surun.
Silloin puuttui peliin Paavi:
- Turun piispahan on taavi!
Kuinka synnin taakkoja
voi kantaa ilman naakkoja!
Jos naakat ei voi kirkkoon tulla,
lähtee täältä teille bulla!

Hädissänsä piispa sanoi,
naakkoja kun kotiin anoi:
- Tulkaa, naakat, rakkaat te!
Haittaa ei, jos kakkaatte
kirkon muurit kirjaviksi.
Ne on hienot, juuri siksi!
Siitä asti naakat on,
saaneet jälleen asunnon.

Otto-koiran murheet

Otto-koiralla on murheita,
se ei tahdo saada töitä.
Karhukoirat ovat urheita,
vahtivat ne talon öitä,
vaan ei kukaan vakavasti
ole Ottoon siitä asti
suhtautunut, kun se kerran
ehti murista sen verran,
että vika tuli esiin.
Kaikki nauroi silmät vesiin.
Niin kuin jokin hurina
oli Oton murina:
mul, mul, mul, mul!
Kylän koirat ulisee:
- Kuulkaa, Otto mulisee!
Auttaa Ottoa se voisi,
jos sen terapiaan toisi.

[Takaisin] [Aloitussivulle]

Kävijälaskuri