John Polidori

Polidorilla oli kaunokirjallisia ambitioita, mutta jotenkin tökerö käytös. Nämä yhdessä olivat varmaankin syynä siihen, että Byron inhosi Polidoria. Suuri runoilija tunsi jonkinlaista sadistuista nautintoa saadessaan pilkata nuorta miestä, joka päästeli sammakoita suustaan. Byron erotti Polidorin palveluksestaan kesän 1816 lopulla.

Polidoi inhosi Byronia ja Shelleyä, mutta Mary Shellyyn hän oli ilmeisen ihastunut. Kun Byron pani pystyyn seurueen kauhutarinain kirjoituskilpailun, Polidori kirjoitti Byronin esittämän synopsiksen pohjalta oman Vampyyri-novellinsa. Se julkaistiin Englannissa New Monthley Magazinessa 1819. Pitkässä alkupuheessa kerrottiin Byronin oleskelusta Genevessä ja Vampyyri-kertomus yhdistettiin häneen - aivan ilmeisen kaupallisista syistä. Polidori kirjoitti lehteen oikaisun, missä myönsi käyttäneensä Byronin suunnitelmaa tarinan pohjana, mutta kirjoittaneensa sen kuitenkin itse.

Polidori ei onnistunut vakuuttamaan yleisöä, eikä kustantajakaan ottanut asiakseen oikaista käsitystä kirjoittajasta. Vampyyri-novellista tuli hyvin suosittu erityisesi Euroopan manatereella, Saksassa ja Ranskassa. Siitä tehtiin useita näytelmäversioita ja sille kirjoitettiin jatko-osia nykyisten elokuvien tapaan kuten Kolme vampyyriä ja Vampyyrin poika.

Vaikka Byron julkaisi oman vampyyritarinansa Mazeppa-rynon yhteydessä 1819, hän ei pyrkinyt aktiivisesti kumoamaan käsitystä, että Vampyyri oli hänen kirjoittamansa. Paradoksaalista on, että Polidorin novelli on säilynyt jälkipolville ja ollut esikuvana romantiikan ja myöhempien aikojen produktiiviselle vampyyrikirjallisuudelle.

Polidori ei saavuttanut menestystä sen paremmin kirjailijana kuin lääkärinäkään. Sen sijaan sisaren lapsista Christina ja Dante Gabriel Rossettista tuli kuuluisia runoilijoita. Dante Gabriel oli lisäksi taidemaalari, merkittävin prerafaelisti. John Polidori teki itsemurhan myrkyllä 26-vuotiaana.