Kuopiolaisen kadunnimen kulttuurihistoriaa

Synnyin Linnanpellolle Juho Rissasen kadulle, jossa tosin asuimme vain pari vuotta ja muutimme toiselle puolelle kaupunkia. Linnanpellon, Männistön ja Itkonniemen kadut tulivat kuitenkin tutuiksi 1960-luvulla koulumatkoilla Iloharjusta Kuopion yhteislyseoon.

Muista hyvin, että Gottlundinkadun kryptinen nimi vaivasi minua niin pitkään, että oli selvitettävä, mistä syystä umpisuomalaiseen ympäristöön oli päässyt vieraalta kieleltä kalskahtava nimi. Gottlundin henkilöhistorian avauduttua selvisivät myös Snellmaninkadun ja Lönnrotinkadun taustat ja henkilöiden liittyminen Gottlundiin.

On hienoa ja suorastaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää, että Kuopio on aikojen kuluessa ankkuroinut omaa ja kansallista historiaamme kadunnimiinsä. Kirjailijoista esim. J. V. Snellmanilla, August Ahlqvist-Oksasella, K. A. Gottlundilla, Eero Salmelaisella, Juhani Aholla, Minna Canthilla ja Maria Jotunilla oli elimellinen yhteys Kuopioon. Kyllä Gottlundinkadulla on enemmän annettavaa kuin sinällään osoitteena kelvollisilla Lohkaretiellä tai vaikka Suokadulla.

Elias Lönnrotin ympärille Männistöön on nimetty kalevalaista kadunnimistöä: Ilmarisentie, Ainontie, Tierankatu ja Sampsankatu. Itkonniemen aggressiivisemmalle historialle sopivat hyvin Vänrikki Stooliin ja Suomen sotaan liittyvät nimet: Sandelsinkatu, Sotilaspojankatu, Dunckerinkatu ja Juuttankatu.

Lieneekö Kuopiolla ollut erisnimikatuja ristiessään jonkinlaiset kriteerit henkilön ja kaupungin suhteesta. Oliko henkilön pitänyt asua Kuopiossa määrävuodet tai oltava kansallisesti niin merkittävä, ettei kotipaikkaoikeutta tarvinnut lunastaa? Näin on käynyt ainakin Lönnrotin ja Pietari Brahen kohdalla. Asuinpaikkakriteerin perusteella on ehkä ymmärrettävää, ettei Kaarlo Kramsu ole saanut Kuopioon omaa katua. Hänhän kävi vain Niuvanniemessä hoidossa ja kuolemassa ja lepää nyt Vanhalla hautausmaalla.

Naisten osuus kadunnimissä taitaa jäädä kalevalaisten Ainon ja Tiihottaren lisäksi Minna Canthiin ja Maria Jotuniin. Naiset ovatkin sukunimiensä puolesta hiukan ongelmallisia, sillä he saattavat vaihtaa nimeään useastikin kuten Maria Jotuni. Hänen katunsahan olisi oikeastaan Maria Jotuni-Tarkiaisen ent. Haggréninkatu.

Kadunnimityspolitiikka on myös kulttuuripolitiikkaa, se näkyy Kuopiossakin. Lienevätkö keskustan leveämmät kadut loppuneet, vai onko kyseessä jonkinlainen kannanotto, kun Aleksis Kiven ankara kriitikko Ahlqvist-Oksasen ei ole saanut nimikkokatua, vaan kujan.

Kun kehitys kehittyy ja Kuopiokin laajenee tulevaisuudessa, nimiä tarvitaan lisää. Kansallista herätystä ja romantiikkaa tukeva nimistö on jo aika hyvin käytetty. Siksi on kaivettava esiin sodanjälkeinen kirjallisuus. Olisi mukava joskus ensi vuosikymmenellä pyyhkäistä taksilla vaikka Aapelin aukiolle tai Pekka Kejosenkadulle.