uomalaiset tuntevat television sarjafilmien kautta amerikkalaisen oikeuskäytännön varmasti paremmin kuin omansa. On siinä ollut ihmettelemistä useampaan otteeseen, mutta niinpä näyttää olevan suomalaisessakin, kun maallikkolautamiehet vapauttivat Merenkulkuhallituksen johtajat lahjussyytteistä.
Amerikkalaisessa oikeuskäytännössä vahingonkorvaukset ovat osa rangaistusta. Monet elokuvienkin liukkaat asianajajat hankkivat asiakkaikseen ihmisiä, joiden omista töppäyksistä nostettujen juttujen avulla voi firmoilta saada suuria summia. Valitettavinta on, että tämä ei ole sarjojen fiktiota, vaan ne välittävät todellisuutta, joka näyttää olevan tulossa meillekin. Esimerkiksi suomalaisia sanomalehtiä on uhkailtu suurilla korvausvaateilla, jos lehdet kertovat julkisuuden henkilöistä jotakin heidän kannaltaan epäedullista.
Suomalainen Kone Oy on törmännyt aikoinaan muutamaan otteeseen amerikkalaiseen juridiikkaan. Eräs naishissiasentaja nosti jutun seksuaalisesta häirinnästä, koska hänen miespuolisen työtoverinsa työkalupakissa oli ollut pornolehti. Kone ei halunnut asiaa oikeuteen ja maksoi naisen vaatimat miljoona dollaria. Jälkeen päin kävi ilmi, että lady oli jo edellisessä firmassa netonnut samalla konstilla aika läjän hyffentaalia. Ei puuttunut kuin työkalupakin omistaja olisi nostanut jutun naista ja Konetta vastaan luvattomasta tunkeutumisesta työkalupakkiin. Tai mistä sen tietää, olivatko nainen ja mies kimpassa.
Vastikään USA:ssa saatiin päätökseen ns. Stella Liebeck -jupakka. 81-vuotias mummo oli ostanut McDonaldsilta kahvimukin, pannut sen polviensa väliin ja lähtenyt ajamaan autoa. Muki läikkyi yli ja mummo sai palovammoja koipiinsa. Hän vaati korvauksia hampurilaisketjulta liian kuumasta kahvista. Alemmissa oikeusasteissa Stella oli saanut miljoonakorvaukset, mutta korkeimmassa oikeudessa otettiin järki käteen. Oikeus oletti, että ihmiset tietävät kuuman veden polttavan.
Stellan kohtalosta riemastuneet amerikkalaiset tai ainakin osa heistä jakaa vuosittain Stella-palkinnon perusteettomimmista oikeusjutuista. Tänä vuonna palkintoehdokkaina ovat mm. Kathleen Robertson, jolle oikeus määräsi 780 000 dollaria korvausta nilkan murtumisesta, koska huonekalukaupassa juoksennellut pikku poika oli kampannut hänet. Kuriton kakara oli hänen omansa.
Yhdeksäntoistavuotias Carl Truman sai puolestaan 74 000 taalaa siitä hyvästä, että naapuri ajoi autolla hänen kätensä yli. Naapuri ei ollut huomannut pölykapseleita varastamassa ollutta nuorukaista auton vierellä.
Mr Dicksonille oikeus määräsi henkisistä kärsimyksistä 500 000 dollarin korvaukset, koska murtovarkaissa ollut mies joutui olemaan 8 päivää lukittuna autotalliin, josta ei onnistunut pääsemään ulos, ennen kuin talonväki palasi lomalta.
Kara Walton sai yökerholta korvausta 12 000 taalaa kahden etuhampaan menetyksestä. Hän tipahti naistenhuoneen lattialle ikkunasta, josta oli pyrkimässä sisään välttääkseen pääsymaksun maksamisen.
Tämä vuoden ehdokaslistan suosikkina pidetään Mr. Merv Grazinskia. Hän sai 1 750 000 dollaria ja uuden asuntoauton. Vanha meni ympäri 120 kilometrin vauhdissa, kun Merv läksi kuskinpukilta keittämään kahvia auton takaosaan. Ohjekirjassa ei ollut mainintaa, ettei näin saanut tehdä.
Merenkulkuhallituksen virkamiesten oikeudenkäynnissä istuneet lautamiehet lienevät opiskelleen oikeustieteitä katselemalla amerikkalaisia sarjafilmejä. Suosittelen heille myös perehtymistä vahingonkorvausoikeudenkäyntien pöytäkirjoihin. Vesterinen ja kumppanithan voivat nostaa syytteen valtiota vastaan, joka lain varjolla yrittää saada heitä kiipeliin.