KUINKA KIRJOITAN HYVÄN JUTUN

Hyvä juttu on aina kiinnostava. Se voi olla hauska tai surullinen, mutta aina siinä on imua: se tempaisee lukijan tai kuulijan mukaansa, pakottaa seuraamaan tarinaa. Vielä loputtuaankin juttu saattaa jäädä mielen perälle ja askarruttaa ajatuksia: miten ihmiset sitten tekivät, kuinka mahtoi yritys onnistua, olikohan päähenkilön ratkaisu sittenkään oikea.

Jokainen lukee hyviä juttuja mielellään. Mutta kuinka voisi itse kirjoittaa tarinan, joka saattaisi kiinnostaa muitakin?

Tärkeintä on tietysti, että sinulla on jotakin kertomista. Ei riitä se, että teksti on virheetöntä ja kieliopillisesti moitteetonta. On siis oltava asiaa. On hyvä pitää mielessä, että se mikä kiinnostaa sinua itseäsi, kiinnostaa varmasti useita muitakin. Jos et itse innostu tarinastasi, tuskin kukaan muukaan. - Toisaalta on muistettava, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia: joku pitää klassisesta musiikista, joku rockista.

Jo vanhastaan teksti jaetaan kolmeen pääosaan: alkuun, keskikohtaan ja loppuun. Kaikki ovat tietysti yhtä tärkeitä, mutta erityisesti alun tulee olla tehokas, sillä se joko houkuttelee lukemaan tai saa lukijan hyppäämään juttusi yli.

Aloita mielenkiintoisesti menemällä suoraan asiaan. Tehokas tapa on esimerkiksi kirjoittaa jostakin tilanteesta: "Jussi pinkaisi pakoon. Talon nurkalla hän vilkaisi taakseen, se näytti saavuttavan häntä."

On hyvä panna lukijan mielikuvitus liikkeelle: miksi Jussi juoksee? Kuka ajaa häntä takaa? Miksi? Jos kaikki kerrotaan heti, lukijan uteliaisuus tulee tyydytetyksi, eikä hän viitsi ehkä jatkaa lukemista. Tällaisia "koukkuja" pitää ripotella pitkin tekstiä, sillä ne vievät kokonaisuutta eteen päin.

Älä siis aloita kertomalla, että "päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena, kun läksimme kesäretkelle", vaan mieluummin että "auton peräosastosta kuului hirvittävä tuskanhuuto. Kuljettaja löi kauhuissaan jarrut pohjaan. - Mikä se oli? opettaja sopersi. - Jaskalta jäi eväät kotiin, joku selitti."

Kun olet nasevalla alulla houkutellut lukijan mukaasi, alkaa keskikohta eli asian käsittely. Se voi tapahtua yleensä joko kronologisesti eli kertovasti tai se voi olla deskriptiivistä eli kuvailevaa. Kronologinen kertomuksen rakenne etenee tavallisesti ajallisessa järjestyksessä alusta loppuun: lähtö leirille, leirillä olo, kotiin lähtö. Kuvaileva rakenne voisi sopia kertomaan vaikkapa yhdestä leiripäivästä ja lähteä liikkeelle luonnonkuvauksesta, omista ajatuksistasi tai jostain muusta. Deskriptiivisessä rakenteessa ollaan ikään kuin paikallaan.

Jutun loppu on tärkeä rakenteellisesti, sillä se jättää lukijalle jälkimaun koko tekstistä. Jos et ole onnistunut, kokonaisuus ei tule ehjäksi ja saattaa olla, että koko homma menee sen takia pipariksi ja hyvätkin paikat menevät siksi hukkaan.

Lopetus voi liittyä esimerkiksi alkuun: "peräpenkiltä kuului huuto, mutta opettaja ei ollut kuulevinaan, saisi Jaska syyttää itseään, enää eivät hänen eväänsä pelästyttäisi. - Opettaja! joku huusi sinnikkäästi. - No, opettaja huokasi. - Mikä jäi? - Jaska, kuului peräpenkiltä.

Loppu voi jäädä hiukan auki, kaikkea ei tarvitse selittää. Lukijasta saattaa olla mukava, että jotkin asiat ovat ikään kuin hänen mielikuvituksensa varassa. Siten lukija toimii tavallaan myös jutun kirjoittajana. Edellisessä esimerkissä voitaisiin jättää vaikka kertomatta, miten Jaska sitten pääsi kesäleiriltä kotiin.

Pyri kirjoittamaan havainnollisesti. Pane ihmisesi toimimaan sen sijaan, että selittäisit, mitä he tekevät. Mieti, miten esim. pelästynyt ihminen käyttäytyy. Jos sanot että "hän pelästyi", se ei ole kovin havainnollista. Mutta jos kerrot, että "hän hyppäsi metrin ilmaan ja huusi apua", asia tulee selkeämmäksi lukijalle.

Älä selitä. Lukija ei ole tyhmä, vaan saattaa pikemminkin hermostua, jos alat selittää ja alleviivata asioita. Kirjallisuus on vihjailun taidetta, mielikuvitus täydentää aukkopaikkoja.

On kuitenkin oltava tarkka. Jos teksti jää liian hämäräksi ja vihjailevaksi, lukija hämmentyy ja voi lopettaa lukemisen.

Luetuta tekstisi jollakin tuttavalla, johon luotat. Hän voi antaa hyviä vihjeitä. Älä suutu, jos hän on kriittinen, mieluummin suutu sellaiselle, joka sanoo aina vain, että se on ihan hyvä. Lue paljon, sillä lukeminen on kirjoittamisen toinen puoli, sillä tavalla oppii.

Kirjoita vain sellaisista asioista, joista tiedät - olet itse kokenut, kuullut tai lukenut - sillä muuten teksti jää ilmaan.

Kirjoittamiseen ei ole oikotietä tai konstia. On vain kirjoitettava.