Hyvä ajoitus

sä sanoi, että Lappiin mentäisiin autolla. Äiti sanoi, ettei mentäisi, vaan lentokoneella. Hän kysyi, eikö isä muistanut edellistä matkaa. Isä sanoi, että nykyinen auto oli parempi kuin edellinen. Jos ajaisimme Saariselälle yhtä soittoa, säästäisimme lentomatkat ja yhden hotelliyön. Hyvin ajoitettuna olisimme aamulla perillä. Äiti sanoi ottavansa Eskelisen aikataulun mukaan. Sitä olisi tarvittu viimeksikin.
Meillä on aika vanha auto. Äiti sanoi, ettei hän ikimaailmassa mene sen rottelon rattiin. Ei äidillä ole kyllä ajokorttiakaan, mutta vaikka olisikin, hän ei menisi. Isän mielestä auto ei ollut mikään rottelo. Siinä oli tosin hiukan löysät takaiskarit, mutta se sai auton vain tuntumaan amerikanraudalta.
Me pakkasimme tavarat autoon ja kiinnitimme sukset kattotelineeseen. Äidillä oli suuri kassi, jonka hän pani etuistuimen jalkatilaan. Hän sanoi, että se oli selviytymispakkaus. Siinä oli kaksi kännykkää, taskulamppu, valopistooli, punaisia hätäraketteja ja kolmen hengen rautaisannos viikoksi. Lisäksi hän oli tehnyt testamentin ja antanut anteeksi kaikille vihamiehilleen.
Kun menimme tankkaamaan Vammalassa, auton konepellin alta alkoi nousta valkoista höyryä.
– Hyvä ajoitus, isä sanoi. – Olemme huoltoaseman pihassa.
– Aivan, äiti sanoi. – Me menemme baariin, tilaa sinä hinausauto.
Olimme juomassa kaakaota, kun isä tuli sisälle. Hän sanoi, että vesiletku oli haljennut. Hän vaihtaisi sen ja voisimme jatkaa matkaa vartin päästä.
Pohjanmaalla äiti sanoi, että bensamittari näytti nollaa. Isä sanoi, ettei siitä tarvinnut välittää, sillä se oli rikki. Hän pystyi arvioimaan ilman mittariakin, paljonko polttoainetta oli jäljellä. Kun auto alkoi nykiä ja pysähtyi, äiti sanoi, että nyt hänkin pystyi sanomaan, paljonko tankissa oli bensaa.
Isä sanoi, että harmi, mutta hyvä ajoitus. Huoltoasema oli mäen alla puolen kilometrin päässä. Rullaisimme sinne vapaalla.
Kun tulimme huoltoaseman pihaan, menimme äidin kanssa sisälle lämmittelemään. Isä jäin tankkaamaan. Hän sanoi, että auto oli alkanut vanhemmiten syödä öljyä. Hän tarkistaisi sen samalla.
Katsoin ikkunasta, kun isä kaatoi öljyä moottoriin. Yhtäkkiä moottoritilasta löivät liekit. Ne olivat ainakin kaksi metriä korkeat. Isä ryntäsi mittaritolpan luokse, potkaisi siinä olevan lasikaapin ikkunan rikki ja otti kaapista vaahtosammuttajan. Hän suihkutti moottoritilaan kaksi kertaa ja liekit sammuivat. Äiti kysyi baarin myyjältä, koska tästä meni busseja kumpaan suuntaan vain.
Isä tuli sisälle ja sanoi, että öljyä oli vähän roiskahtanut pakosarjan päälle. Hän täytti joitakin papereita huoltoaseman myyjän kanssa.
Ajoimme Oulun ohi Kemiin ja siitä vielä Rovaniemelle ja edelleen kohti Sodankylää. Puut olivat lumessa, taivaalla oli tähtiä ja kuu. Oli melkein yhtä valoisaa kuin päivällä.
Minä nukuin takapenkillä, mutta heräsin äkkiä kovaan jysäykseen. Auton perä oli iskenyt maahan. Isä sanoi, että pahus, iskarit. Hän pysäytti ja meni katsomaan, mitä oli tapahtunut. Hän tuli kohta takaisin ja sanoi, että bensatankkiin oli tullut reikä. Se vuoti tyhjäksi.
– Jaa, äiti sanoi. – Onneksi meillä on sukset. Voidaan hiihtää loppumatka.
Sitten hän käpertyi nukkumaan toppatakkinsa sisään. Minäkin nukahdin. Heräsin vasta, kun olimme taas liikkeellä. Isä sanoi tukkineensa reiän Plastic Paddingilla. Kanisterissa oli ollut sen verran bensiiniä, että se saattoi riittää Vuotsoon saakka.
Aamuvarhaisella ajoimme Vuotson huoltoaseman pihaan. Bensa loppui viiden metrin päässä bensamittareista. Isä sanoi, että hyvä ajoitus. Työnsimme auton mittarin luokse. Äiti sanoi, että hän ei enää tulisi kyytiin, sanoi isä mitä tahansa. Isä tuli bensamittarilta ja sanoi, että siinä oli lappu, jossa luki, että bensiini oli loppu. Sitä tulisi vasta ylihuomenna maanantaina.
Silloin ajoi Eskelisen linja-auto huoltoaseman pihaan. Äiti sanoi, että hyvä ajoitus. Hän otti laukkunsa ja alkoi kävellä kohti bussia. Läksin hänen peräänsä. Isä kysyi, minne te aioitte mennä.
– Minne vain, minne Eskelinenkin, äiti sanoi.