![[Takaisin]](takaisin.gif){kind=small}
![[Aloitussivulle]](sivun_alkuun.gif){kind=small}
Elävät kirjat 1999-2000
|
Sen muistan vielä Sen muistan vielä, mä oikein nauroin, kun ukon kulmikkaan kerran näin. Hän oli ylleen puupalttoon pannut ja hatun päähänsä väärin päin. Hän istui pallilla keittiössä ja alkoi soitella huiluaan. Hän puhkui, puhalsi ankarasti ja kaikki lähtivät tanssimaan! Sen muistan vielä, mä oikein nauroin, kun ukko soittaen ulos näin vain läksi, perässään huonekalut, ja tyhjään keittiöön yksin jäin. Tuo kaikki sattui jo kauan sitten, vaan täällä istun mä yhä vain. Sain monta lasta ja lastenlasta ja lastenlasten lapsia sain. |
Toivelaulu Kun aurinko laskee, taa ikkunaan jään ja tummuvan taivaan ja tähdet vain nään. Näen tähden, lentää se pois radaltaan, ja silmäni suljen: nyt toivoa saan. Jos toivoisin sukset? Ei, mukavampaa: toivon, että pennut taas koiramme saa. Ja mainetta toivon ja mammonaa maan ja vähemmän että myös läksyjä saan. Sir Kurkku Sir Kurkku nyt alkaa nostaa valssissa jalkaa vihreä on kuin veljensä vain, jalassa sukka kenkää ei lain. |
Taikuri On Intian vuorilla kerrottu tää ja varmaan se kaikkia hämmästyttää, kun taikuri taitava taikoi hän niin, että seiskat vaihtuivat kahdeksaisiin. Hän loitsusi: tuo vuori valtaamaton on laskiaispulla, se herkkuni on. Ja joki kun mereen noin kiemurtelee, yks kaks alkaa haista kuin kahvi tai tee. Tuo taikuri muuttaa myös pähkinän vois kai laivaksi, joka jo purjehtii pois ja kultana satavat pinnalle veen nuo tähdet, ja kuu tippuu kämmenelleen. Ja keisari Kiinan hän huusi: ”Oi joi, ei mehuksi kukaan kai muuttua voi!” ”Hahah”, nauroi taikuri, ”simsalabim!” ja samassa mehuksi hän muuttuikin! Vaan aurinko paistoi kuin siellä vain voi, ja taikuri itsensä janoonsa joi. Se olikin virhe, ja tajuat nyt, mikä häntä on kauan kismittänyt. |
Naamiaiset Sain naamiaisiin kutsun ja tehtäväksi sain olla jokin olento, ihan mikä vain. Marketta oli muikku. Kun juhliin räpisköi, niin vastaan tuli kissa ja hänet suuhun söi. Ja toinen oli kukka (taisi olla Jani). Kun vastaan tuli eukko, se hänet vaasiin pani. Ja kolmas oli taulu, vanha suorastaan. Ja hänet pani täti seinälle riippumaan. Ja neljäs oli kymppi, tuli toimeen omillaan. Vei hänet pankkiin setä korkoa kasvamaan. Jos etanan näit silloin, niin minä olin se. Ei ihme etten koskaan päässytkään perille. |