Raymond Chandler

Raymond Chandler 30-vuotiaana sodasta palattuaan.

aymond Chandler (1888-1959) julkaisi ensimmäisen rikosnovellinsa Kiristäjät eivät ammu vuonna 1933. Viimeinen novelli, Lyijykynä, ilmestyi postuumina kirjailijan kuoleman jälkeen. Runsaan neljännesvuosisadan kestäneeseen kirjailijantyöhön sisältyy seitsemän romaania, vajaa kolmekymmentä novellia sekä muutama artikkeli, joista tunnetuin on Chandlerin perusteellinen essee dekkarikirjallisuudesta, Se murhaa, joka osaa.

Chandler kutsui itse Kiristäjät eivät ammu -novellia puhtaaksi pastissiksi, jossa oli toimintaa viittä tarinaa varten. Kieltämättä kertomuksessa ei vielä kiteydy kirjailijan myöhemmälle tuotannolle ominainen säästeliäämpi ja tyylitellympi juoniaineksen käsittely ja kuvauksen ja dialogin tekniikka. Mutta heti alusta alkaen päähenkilö ja hänen maailmansa oli valmis. Chandler oli 45 -vuotias aloittaessaan kirjailijantyönsä.

Kiristäjät eivät ammu -novellin päähenkilö on yksityisetsivä Mallory, Marloweksi hän muuttui esikoisromaanissa Syvä uni 1939 seikkailtuaan eri nimillä ja nimettömänäkin Black Mask -lukemiston sivuilla.

Humphrey Bogart Phil Marlowena.

Yhtäkaikki, Mallory on Marlowe, kova ja itsenäinen yksityisetsivä, joka on tietoinen yhteiskunnassa olevasta pahasta. Hänellä on oma moraalikoodinsa, jota hän noudattaa yrittäessään tehdä maailmasta edes hetkeksi parempaa. Poliisi ei pidä hänestä, korkeintaan sietää, sillä pahimmillaan roistot ja poliisit ovat yhtä, kuten esikoisnovellin maailmassa, jossa kierot lainvalvojat ja lakimiehet yrittävät hyötyä kauniin naisen nuoruudenhairahduksesta. Mutta sankari säilyy korruptoitumattomana ja puhtaana koko amokkinsa ajan. Hän tekee työtä rahasta, mutta ei mitä tahansa, sillä raha ei lopulta merkitse mitään: ritarillisen sankarin palkkioksi saattaa riittää kimppu "villejä, sinisiä kukkia, niin kuin teidän silmänne".

Lyijykynä, Chandlerin viimeinen loppuun saatettu teksti, on juoneltaan ja kuvaukseltaan keskitetty. Se on kypsyneen ja kehittyneen kirjailijan työ, joka ennakoi jotenkin surullisesti vanhenneen Chandlerin sentimentalismin kääntymistä lähes melodramaattisuudeksi.

Näkemiin, kaunokaiseni -romaanissa esiintynyt sympaattinen Anne Riordan auttaa Marloweta jäljittämään tämän toimeksiantajan tappajia ja tarjoaa etsivälle rakkauttaan. Mutta Marlowe on moraalikoodinsa vanki:

Minulla on ollut liian monta naista ansaitakseni sinun kaltaisesi.[---] Naiset, joita saa, ja naiset, joita ei saa - he elävät eri maailmoissa. En ilku kummallekaan maailmalle. Minä elän itse molemmissa.

Yksinäinen Chandler romantisoi edelleen yksinäistä sankariaan, josta tuotannon loppupuolella oli alkanut tulla yhä enemmän ihannoitu omakuva. Kesken jääneessä romaanissa Marlowe tulee kaupunkiin päähenkilö on naimisissa rikkaan ja kauniin Linda Loringin kanssa. Linda oli keskeinen henkilö jo Pitkissä jäähyväisissä ja kosi uudestaan Marloweta Vuosien varjo -romaanin lopussa, jolloin "ilma oli täynnä musiikkia".

Emme tiedä tarkkaan, millaiseksi Chandler suunnitteli Lindan ja Marlowen yhteiselämää, mutta eräässä kirjeessä Chandler antaa ymmärtää, että avioparilla ei ole paljon yhteistä muualla kuin sängyssä. Ilmeisesti avioliitto oli aiottu tekstille syvyyttä antavaksi sivujuoneksi.

Käsillä olevaan kokoelmaan on sisällytetty rikosnovellien ja romaanikatkelman lisäksi neljä Chandlerille vähemmän tyypillistä tekstiä, jotka täydentävät hänen kirjailijakuvaansa. Pronssiovi ja Nuuskaa tohtori Bingolta ovat fantasiakertomuksia, joissa molemmissa on dekkarijuoni, Kirjailijapari on realistissävyinen novelli ja Englantilainen kesä asetelmiltaan goottilaistyyppinen tarina, johon sisältyy myös jännityskertomuksen piirteitä.

Yhteistä näille neljälle kertomukselle on avioliittoteeman käsittely. Tarinoissa on nähty paralleellisuutta Chandlerin omaan elämään ja hänen komplisoituneeseen suhteeseensa huomattavasti vanhempaan vaimoonsa, Cissyyn.

Pronssiovi sijoittuu siihen Englantiin, jonka Chandler tunsi lapsuudessaan. Mitätön mies ostaa antiikkisen oven, jonka läpi kulkevat katoavat jäljettömiin, lopulta miehen vaimo ja tämä itse. Chandler-tutkija Frank MacShane pitää kuitenkin merkittävämpänä yhtäläisyytenä Chandlerin asemaa angloamerikkalaisena kirjailijana: hän ei olisi voinut kehittyä maassa, jota kuvitteli rakastavansa, mutta menestyi oven toisella puolen.

Nuuskaa professori Bingolta kuvaa näkymättömäksi tekevää pulveria, jonka avulla mies surmaa vaimonsa rakastajan ja joutuu myös itse tilanteen uhriksi. Ero vaimosta ja sen tuoma vapaus on lopulta ansa, Chandler tuntuu sanovan.

Kirjailijapari on novelli romaanitekeleensä kimpussa hääräävästä alkoholisoituneesta miehestä ja tämä näytelmäkirjailijan urasta haaveilevasta vaimosta. Chandler itse sanoo tavanneensa näitä unelmissaan eläviä "melkein kirjailijoita" runsaasti, mutta kertomus on ymmärrettävä myös laajemmin kuvauksena luovaa työtä tekevästä ihmisestä ja hänen ahdistuksestaan, kun työ ei etene. Novellin sävy on realistinen ja lopputulos tunnelmaltaan masentunut. Yrityksistä huolimatta novelli ei löytänyt julkaisukanavaa ennen kuin postuumisti.

Pronssiovi ilmestyi The Magazine of Fantasy and Science Fiction -scifilukemistossa 1953.

Goottilaistyylinen novelli Englantilainen kesä oli Chandlerin yritys löytää pohjaa uudelle romaanille tai näytelmälle. Novellin asetelmissa on kauhunovellin piirteitä, vaikka lopputulos kääntyykin melodraamalliseksi jännityskertomukseksi. Cissyn kuoleman Chandlerille tuoma tyhjyys purkautuu novellin tuntoina.

Käsillä oleva kokoelma on sisällöltään hajanainen, mutta se antaa suppeudessaankin monipuolisen kuvan Raymond Chandlerin kehityksestä kirjailijana. Hänen oma elämänsä heijastuu joskus ahdistavan yksinäisenä kertomusten maailmoissa. Vastapainona on hersyvää ja nautittavaa dialogia, elämänviisautta, joka laajentaa tarinat tavanomaista syvemmiksi.

Chandler julkaisi suurimman osan novelleistaan Black Mask -lukemistossa, kuten Dashiell Hammett, James M. Cain ja monet muut 1920-30-lukujen eturivin dekkarikirjailijat.