Suvi Kinos ja seitsemän enoa

Lehdet kirjoittivat:

Kolmesta kirjasta sovitettu Suvi Kinos ja seitsemän enoa on henkevä, älykästä huumoria viljelevä täysosuma kotimaisten perhekomedioiden harvalukuisessa joukossa.
Tämä kopaisee varhaisnuorten ja kaikkien vanhempien tunteita.
Orblinia sopivampaa Suvia on vaikea kuvitella. Nuorella näyttelijällä on rutkasti lavasäteilyä, notkea tekniikka ja hivelevän kaunis ääni.
Tom Petäjä ja Iikka Forss tekevät taivaallisten kasvattajien työn harvinaisella herkkyydellä, kertaakaan pellentemppuihin sortumatta.
Pekka Räty, Mikko Jurkka, Petri Hanttu, Tapani Kalliomäki ja Paavo Honkimäki tekevät elävistä enoista sykähdyttäviä tiedemiehiä.
Jukka Parkkinen puhuu lasten puolesta, mutta sellaisessa kehyksessä, joka viihdyttää ja elävöittää myös aikuisen aivoja.

(Aamulehti, Anne Välinoro)

Hieno musiikki.
Omaperäisten koreografioiden ohella näytelmän suurin viehätysvoima on loistavasti toimiva Harri Peltosen valaistuksen ja Pekka Kuusiston musiikin yhteispeli.

(Etelä-Suomen Sanomat, Ilkka Kuosmanen)

Suvi Kinos ylittää ikäluokat.
Seppo Parkkisen ja Juha Malmivaaran dramatisointi onnistuu erinomaisesti luomaan Jukka Parkkisen eloisista ja raikkaista teoksista toimivaa draamaa, joka erittäin sopivassa suhteessa säilyttää alkuteosten ominaisuuksia, kuten Suvin oman kertojan äänen tarinan jäsentäjänä ja puhujana, ja muuntaa niitä näyttämöllisesti etenevään muotoon henkilöiden välisiksi tilanteiksi, herkimmillään yhteisyyden kuviksi.
Cécile Orblin on yhtä vakuuttava lasketellessaan Suvin Liikasivistyskirjaansa kirjaamia residenssejä ja telirium remensejä kuin tanssiessaan balettia ja painiessaan pyhäkoulussa Mikko-pojalta hartioita mattoon. Orblin onnistuu yhdistämään sekä kertoja- ja toimijaroolin että Suvin eri ikäkaudet ja pitää energisellä otteellaan Suvin tarinan keskipisteenä.
Enojoukko Pekka Rädyn, Mikko Jurkan, Petri Hantun, Tapani Kalliomäen, Paavo Honkimäen, Tom Petäjän ja Iikka Forssin sydämellisesti esittämänä tuo siis väkevästi mieleen ne seitsemän veljestä, jotka äskettäin koettivat kasvaa ihmisiksi tällä samalla Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä.
Enoista rakentuu kiinnostavia, epätyypillisiä henkilöitä, täysiä persoonallisuuksia, mutta ilman itsetehostusta. Musiikilla, liikkeellä ja Petri Karhulan vahvalla äänisuunnittelulla on esityksessä suuri merkitys ja enoköörin varoittava lampi-laulu kajahtaa komeasti.

(Turun Sanomat, Outi Lahtinen)

Lahden valinta on merkittävä kantaesitys.
Suvi Kinos ja seitsemän enoa on verbaalista ja kirjallisuuden tekstien välistä ilotulitusta.
Jukka Parkkisen näytelmän hauskuus on ilman muuta sananiekkailua.
Juha Malmivaaran ohjaus on rempseää, elämää ja sen ilmiöitä pursuavaa teatteria, joka tunnustaa ihmisen moninaisuuden.
Erityisen vaikuttava hän (Cécile Orblin) oli suurten ja pienten murheiden tulkkina – äidittömyys ja isättömyys, lihavuus, välittämisen kaipuu, rakkaimman enon kuolema.
Rytmi tukee runollisuutta.
Ilotulitusta ja väkevää huumoria.

(Kymen Sanomat, Päivi Taussi)

Enot ovat energisiä. Mieleen tulevat jälleen nuo seitsemän veljestä – nyt seitsemän enoa – jotka energisesti ja yhdessä näytellen pitävät näytelmän käynnissä.
Orblinin Suvi Kinos muuttuu vauvasta pikkunaiseksi, säilyttäen koko ajan vauhdikkaan otteen ja suunnan auki yleisölle.
Näyttämökuva on kaunis ja sadunomainen. Hannu Lindholmin lavastus yhdessä Harri Peltosen suunnittelemien valojen kanssa luovat suuresta näyttämöstä jälleen oman uniikin tilansa.
Parasta antia ovat tekstin ihan oikeasti hauskojen sanaväännösten lisäksi tuo koko näytelmän läpäisevä suvaitseva maailmankuva ja sekä oppimisen että oikean sivistyksen ylistys, jota tässä maailmassa ei tällä muodoin liikaa tarjota. Siinä mielessä koululaiset ovat oikeutetusti näytelmän parasta kohdeyleisöä.

(Itä-Häme, Vallu Lukka)

Mainio kokonaisuus.
Suvi Kinos ja seitsemän enoa on kokonaisuutena mainio ja taitavasti toteutettu, vauhdikas suomalainen komedia.
Kaksikko (Seppo Parkkinen ja Juha Malmivaara) on saanut sekä tekstistä että Lahden omasta porukasta ja vierailijoista paljon irti.
Tekstin tekee erityisen herkulliseksi se, että siinä on Parkkiselle tyypillistä huumoria ja elämäniloa.
Enojen kasvattamaton kasvatus muovaa Suvista itsetuntoa uhkuvan nuoren aikuisen, jonka elämässä lämmin myötäeläminen ja humaani suhtautuminen kaikkeen elolliseen kokoon, rotuun, lajiin, yhteiskunnalliseen tai koulutukseen katsomatta heijastuu katsomoon saakka.
Mainioihin suorituksiin yltävät enoista etenkin Mikko Jurkan esittämä antropologi Tenunenä eli Naftal Turakainen sekä niin ikään Lahdessa vieraileva monitaituri Irja Korhonen, joka muuntuu sujuvasti Suvin eteerisestä tädistä Pälvi Kaljusesta Elna Piriseksi ja pyhäkoulutyttö Minnaksi.
…Pekka Räty on suorastaan hellyyttävä tanssiessaan lämpökalsareissaan Joutsenlampea pöydällä…
Pyörivä lavastus (Hannu Lindholm) on viehättävä eikä siinä ole mitään liikaa eikä liian vähän. Se toimii hyvin yhdessä erityisen taidokkaan valaistuksen (Harri Peltonen) ja äänien (Petri Karhula) kanssa.
…se (musiikki) niveltyy hienosti kokonaisuuteen yhdessä taidokkaasti toteutetun valaistuksen kanssa.

(Iitinseutu, Johanna Rautelin)

Huikeaa menoa Villa Landessa.
Orvoksi jääneen Suvi-tyttösen – roolissa huikaiseva Cécile Orblin – ja tätä kasvattavien viiden elossa olevan (ja kahden kuolleen) enon elämää kuvaileva teos on Parkkista parhaimmillaan.
Juha Malmivaaran ohjaama ja Hannu Lindholmin lavastama komedia on Se Suuri Tapaus kevään komediamarkkinoilla.
Erityisen onnistunut on myös Elisa Pfäfflin puvustus.

(Kauppalehti, Ralf Hermans)

Visuaalisesti romuluisen kauniin ja äänimaailmaltaan mielenkiintoisen esityksen rytmi toimii ja kantaa.

(Lapsen Maailma, Elina Tanhua)