MITEN HYVÄ TARINA RAKENTUU1. JUONIJuoni muodostuu tapahtuminen kausaalisuudesta (syy- ja seuraussuhteista) eli tarinan edetessä vastataan kysymykseen MIKSI? Juoni kytkee lukijan henkilöiden elämään ja auttaa häntä ymmärtämään heidän tekemiään valintoja. Juoni rakentuu siitä, millä tavalla tarinan elementit on järjestetty. Kirjailijat muuntelevat rakennetta tarinan tarpeiden mukaan. Esimerkiksi dekkarissa kirjailija pitää juonen salassa loppuun saakka. William Faulknerin Ruusu Emilylle -novellissa vasta lopussa lukija saa tietää, mitä Emily on puuhannut niinä vuosina, jotka hän on ollut sulkeutuneena taloonsa. Tehtävä: Mieti lukemastasi novellista, miksi kirjailija oli järjestänyt tarinan elementit juurin niin kuin ne ovat. Kuinka hän kontrolloi lukijan tunteita ja valmistaa häntä tarinan käänteisiin ja yllätyksiin? 2. MITÄ JUONI SISÄLTÄÄ?1. Ekspositio (juonitoiminnan aloitus) antaa tietoa, jota tarvitaan tarinan ymmärtämiseen. Se sisältää konfliktin eli ristiriidan, jonka ratkaisuun koko tarina pyrkii. 2. Komplikaatio on henkilön ja tapahtumien välinen vuorovaikutus. Se kehittää tarinan konfliktia kohti kliimaksia. 3. Kliimaksi on tarinan käännekohta. Siinä henkilöt yrittävät ratkaista komplikaation, ja tarina kääntyy kohti ratkaisuaan. 4. Loppuratkaisu on joukko tapahtumia, jotka vievät tarinan päätökseen. Novelli (short story) ei aina noudata suoraa linjaa alusta loppuun. Ernest Hemingwayn Francis Macomberin lyhyt onnellinen elämä -novellissa toiminnan aika vaihtelee menneestä nykyisyyteen. Vaihtelu kertoo, mitä tapahtui ja miksi ja pitää tällä keinolla kiinnostusta yllä. Hyvissä tarinoissa ovat kaikki juonen elementit aina mukana. 3. NÄKÖKULMAKirjoittajan on ratkaiseva kysymys, kuka kertoo tarinan ja miten. Tarinan sävy ja vaikutus ja jopa merkityskin voivat vaihdella suuresti kertojasta riippuen. Joku on aina lukijan ja tarinan toiminnan välissä. Joku kertoo tarinan omasta näkökulmastaan. Sen - Point of Viewn - kautta näytetään henkilöt, tapahtumat ja tarinan yksityiskohdat. Tehtävä: Mieti, mikä on lukemasi novellin näkökulma. Onko se kiinteä vai vaihteleeko se? Pysyykö se samalla etäisyydellä tapahtumista vai zoomaako kirjailija? Kuka kertoo tarinan? 4. ERILAISIA KERRONNAN NÄKÖKULMIAObjektiivinen näkökulmaEnsimmäisen persoonan näkökulma Kaikkitietävä näkökulma Rajoittunut kaikkitietävä näkökulma Tehtävä: Mieti, kuinka kertojan näkökulma vaikuttaa suhtautumiseesi lukemasi novellin henkilöihin. Entä kuinka siihen vaikuttaa se, miten paljon kertoja tietää ja kuinka objektiivinen hän on? Minä-kertojat eivät ole aina luotettavia. Lukijan tulee päättää, mikä on totta, mikä ei. 5. HENKILÖTMieleen jäävät henkilöt tulevat lukiessa meille eläviksi. He elävät kirjan sivuilla ja mielissämme, emmekä voi unohtaa heitä, vaikka he ovat sepitteellisiä eivätkä oikeasti olemassa. Ole valppaana henkilöiden suhteen samalla tavalla kuin tavatessasi oikeita ihmisiä. Tarkkaile heidän reaktioitaan, kuuntele mitä he sanovat ja kuinka he sen ilmaisevat. Pane merkille, miten he suhtautuvat muihin henkilöihin ja kuinka muut heihin. Etsi vihjeitä heidän tarkoitusperistään ja arvoistaan. 6. HENKILÖIDEN OPISSAÄlä mene kuitenkaan halpaan, sillä tarinan päähenkilöä ei ehkä näykään. Hänen ei tarvitse olla dynaaminenkaan. Emily Grierson ei esiinny fyysisesti Faulknerin novellissa Ruusu Emilylle eikä hän kehity henkilönä. Silti hän on tarinan päähenkilö. Lukija voi saada tietoa henkilöistä monella tavalla. Niitä antavat esimerkiksi: Mikään ei rajoita, millaisia henkilöitä tarinassa voi olla: miehiä, naisia, rikkaita, köyhiä, nuoria, vanhoja, prinssejä tai kerjäläisiä. Tärkeää on, että tarinan henkilöillä on samoja tunteita kuin lukijalla: onnea, surua, pettymystä, tuskaa, iloa ja rakkautta. Kuten Nathanael Hawthorne on sanonut: "Siunattuja ovat kaikki tunteet, olivatpa ne synkkiä tai valoisia." Tarinaa kantavien henkilöiden motivaatiot perustuvat tunteisiin. 7. YMPÄRISTÖN KUVAUS (SETTING)Jokainen tarina olisi toisenlainen, jos sen juoni, henkilöt ja tapahtumat siirrettäisiin toiseen paikkaan, sillä fiktio saa osan elämästään paikasta. Se on olosuhteiden risteysasema, koekenttä sille, mitä tapahtuu, kuka on täällä ja kuka tulee. Kirjailijat kuvaavat tuntemaansa maailmaa. Maisemat, äänet, värit, ja elämään liittyvät asiat on maalattu näkyviin sanoilla samoin kuin taiteilija maalaa kuvat kankaalle. Kirjailija kuvittelee tarinan tapahtumaan paikassa, joka on hänen mielessään. Tapahtumapaikan sitominen tapahtuma-aikaan on kattamista (setting). "Kattaminen" tapahtuu kielen avulla. Riippuu kirjailijasta, kuinka yksityiskohtaista se on. Monet jättävät paljon lukijan itsensä täydennettäväksi. 8. "KATTAMISEN" OPISSAMyöhemmin Faulkner kuljettaa lukijan sisälle taloon ja lopuksi erääseen tiettyyn huoneeseen. Paikan kuvaamisen (setting) yksityiskohdat liittyvät talon arvoihin, ihanteisiin ja asenteisiin eri aikoina. Ympäristönkuvaus voi antaa tarinan merkitykselle ulottuvuutta, syventää henkilökuvausta ja selventää teemaa. Ympäristön yksityiskohdat voivat antaa myös vihjeitä loppuratkaisua varten. Ne valaisevat tarinan syvempää merkitystä. Esim. Mika Waltarin Vieras mies tuli taloon -romaanin alun merkitys avautuu vasta lopussa. 9. TEEMAMoraali on faabelin teema. Opettavaisen tarinan teema on sen sisältämä opetus. Fiktion teema on sen näkemys elämästä ja ihmisten käyttäytymisestä. Fiktiossa teeman ei odoteta opettavan tai saarnaavan. Itse asiassa teemaa ei esitetäkään suoraan, vaan lukija kokoaa sen henkilöistä, toiminnasta ja tapahtumapaikasta ja -ajasta (setting), jotka muodostavat tarinan kokonaisuuden. Toisin sanoen, lukijan täytyy löytää teema itse. Kirjailijan tehtävä on viestiä lukijalle yleisellä tasolla. Vaikka lukijan yksittäiset kokemukset ovat erilaisia kuin tarinassa esitetyt, sen perimmäiset totuudet yhdistävät kirjailijan ja lukijan. 10. TEEMA ETSIMÄSSÄTässä muutamia tapoja teeman löytämiseksi:tietoa toisistaan ja peilaavat toistaan. Muista, että määrittelemämme teema ei koskaan täysin selitä tarinaa. Se on vain yksi kokonaisuuden osa. |
![[Takaisin]](takaisin.gif){kind=small}