Digitaalista sikanautaa

Alkuun historiaa. Ensimmäisenä nykymuotoisen kaupallisen roskapostin lähettäjänä pidetään amerikkalaista Gary Thuerkia, DEC-tietokonefirman markkinointipäällikköä. Hän lähetti vuonna 1978 yhtiönsä tarjouksia Arpanetiin, joka oli Internetin esimuoto. Netti oli vasta kehittymässä, joten Thuerkin toimet jäivät paikallisiksi. Vasta lakimiespariskunta Laurence Canter ja Martha Siegel saivat nykymuotoisen hässäkän alulle.

Pariskunta postitti 12.4. 1994 Usenetin keskusteluryhmiin 6000 viestiä, joissa tarjottiin apua USA:n hallituksen Green Cardin eli työ- ja oleskelulupa–arpajaisiin. Pariskunta rikkoi tietoisesti Usenetin kirjoittamatonta nettikettiä, mutta viis välitti siitä silloin saati myöhemminkään. Pariskunta tienasi sievoisesti ilmaisella mainoksellaan ja kirjoitti kokemuksistaan vielä menestyskirjankin How to make a Fortune on the Information Superhighway (Kuinka tehdä omaisuus informaation valtatiellä).

Canterin ja Siegelin ajoista roskapostitus on levinnyt räjähdysmäisesti ja se on saanut rikollisempia muotoja. Haittaohjelmat kaappaavat suojaamattomia tietokoneita, jotka tykittävät kymmeniä miljoonia viestejä ympäri maailman. Roskapostituksen idea onkin määrässä. Jos tuhanteen lähetettyyn tarjoukseen tarttuu muutamakin, miljoonalla postilla voi saada kymmeniätuhansia asiakkaita.

Takaisin junkkiin eli roskapostin nimeen spam. Se on siis amerikkalaisen Hormer Food –yhtiön tuotemerkki. Hormel on valmistanut Austinissa vuodesta 1937 alkaen kinkkusäilykkeitä (Shoulder Pork and hAM/SPiced hAM). Spam-nimi muodostui sanojen alku- ja loppukirjaimista..

Spam tuli tietokonenörttien käyttämäksi ylenmääräistä postitusta tarkoittavaksi termiksi Monty Python –ryhmän tv-sketsistä, jossa tarjoilija esitteli ravintolassa asiakaspariskunnalle päivän ruokalistaa. Sillä oli runsaasti spamia. – mm. pekonia ja makkaraa ja spamia ja spamia, sekä spamia ja munia ja spamia ja spamia ja pekonia ja spamia. Samassa ravintolassa rellestävä viikinkiporukka puhkesi välillä spamia ylistävään lauluun: ”Spam, spam, spam, ihana spam”. Laulun volyymi nousi koko sketsin ajan ja peitti lopulta alleen kaiken keskustelun, kuten roskaposti on tekemässä Internetissä.

Hormel-yhtiö ei ollut tietenkään ilahtunut siitä, että heidän tuotteensa yhdistettiin roskaan. Yhtiö päätti kuitenkin olla ryhtymättä oikeustoimiin, jotka se katsoi kalliiksi ja turhiksi. Se luotti siihen, että yleisö pystyi erottamaan hyvän lihasäilykkeen Internetin roskapostista. Hormel pyysi vain, että heidän Spam-tuotteensa kirjoitettaisiin isolla ja spam-roskaposti pienellä. Tässä yhtiö onnistuikin. Spam-säilyke on saavuttanut suoranaisen kulttimaineen. Sitä pidetään omenapiirakan ja hot dogin ohella yhtenä amerikkalaisista ruokaikoneista. Hormelin huumorintajua osoittavat mm. heidän Spam-museonsa sekä nettisivut , joilla ei arkailla esittää yhteyksiä Monty Pythoniin ja heidän uusimpaan Spam-tuotteeseensa, musikaaliin Spamalot. Monet Hormelin Spam-museon kävijät poistuvat sieltä hymy huulillaan Monty Pythonin Spam-laulua laulaen .