aikka ulos vilkaisu ei osoitakaan vielä, että joulu olisi ovella, kalenteriin katsominen vahvistaa asian. Ensimmäinen adventti on ohi, kaupat virittävät myyntiorganisaatiotaan jouluun, ja hätäisimmät tai järjestelmällisimmät hankkivat joululahjoja.
Joulun alla televisiossa esitetään perinteisesti Frank Capran elokuva Ihmeellinen on elämä. James Stewart näyttelee siinä intensiivisen koskettavasti itsemurhaa jouluaattona hautovaa George Baileyä, jonka aikeita estämään on lähetetty toisen luokan siivetön enkeli Clarence. Elokuva on kuulunut paitsi Suomen, myös Yhdysvaltojen televisioverkkojen joulunajan uusintojen kestosuosikkeihin 1960-luvulta alkaen, vaikkei filmi mikään kassamenestys ensi-iltansa aikana 1946 ollutkaan.
Maailmankirjallisuuden tunnetuin joulukertomus on Charles Dickensin Joululaulu. Se oli menestys heti ilmestyessään 160-vuotta sitten eli jouluksi 1843. Kirjaa myytiin viikossa kuusituhatta kappaletta. Dickens kustansi kirjan itse korjatakseen rahapulaansa, mutta halvan hinnan ja pian ilmestyneiden piraattikirjojen takia tuotto jäi toivottua vaatimattomammaksi.
Joululaulun juoni on yksinkertainen: kylmäsydäminen kitupiikki Scrooge inhoaa joulua, koska se on hänelle rahaa tuottamatonta aikaa. Sitten hänelle ilmestyy entisen yhtiökumppanin haamu, joka kertoo, millaisia seurauksia sydämettömyydestä on hänelle itselleen aiheutunut tuonpuoleisessa. Scrooge vakuuttuu elämänmuutoksen tarpeellisuudesta ja niinpä hän lahjoittaa joulukalkkunan konttoristilleen ja ottaa tämän perheen sekä aiemmin hylkimänsä veljenpojan siipiensä suojaan.
Capran elokuva on lainannut juonen käänteisesti Dickensiltä. George Bailey on hyvä ja antelias ja joutuu sen takia vaikeuksiin ja itsemurhan partaalle. Joulun henki, enkelikokelas Clarence saa Georgen muuttamaan mielensä ja lopulta ystävät auttavat hänet rahalahjoituksin pulasta. Tämä intertekstuaalinen yhteys selittää varmasti osaltaan Elämä on ihanaa -elokuvan menestyksen.
Suomalaisessakin kirjallisuudessa on runsaasti jouluun liittyviä kertomuksia, tunnetuimpia Runebergin heksametriruno Jouluilta ja Seitsemän veljeksen joulunviettokohtaus. Sodan jälkeen ilmestyneissä joululehdissä aina viisikymmenluvulle saakka ilmestyi joulukertomuksia. Mika Waltari kertoo tuntuneen aika absurdilla kirjoittaa niitä juhannuksena.
Hauskimpia lukemiani joulupastisseja on Huuhaa Innasen Olga Lehikoisen joulu. Sotamies Topi Kutvosen asemasodan aikana kirjoittama tarina parodioi H.C. Andersenin Pientä tulitikkutyttöä. Topi kertoo köyhästä Olgasta, joka rikkaan miehen ikkunan takana kadehtimatta ja katkeroitumatta iloitsee hyvinvoivan perheen jouluonnesta. Rikas mieskin - suomalainen Scrooge - heltyy ja antaa Olgalle palan leipää. Olga tulee hulluksi ilosta ja vietään köysissä poies. Hän pääsi siis jouluksi kotiin, kuten joulutarinoissa kuuluukin.