Olen muutaman vuoden ajan perehtynyt yhden suomalaisen kirjailijan elämään. Kun ihmisen elämänvaiheita yrittää kirjoittaa kirjan muotoon, joutuu tietenkin tekemään kirjallisia ratkaisuja, järjestämään elämälle ikään kuin juonta - jota siinä itsessään ei ole.

Anna Ungelo on kirjailija Yrjö Kokon tytär. Yrjö Kokon elämäkertaa kirjoittaessani törmäsin tietenkin pitkin matkaa myös tyttären elämänvaiheisiin. Annan isälleen lähettämistä kirjeistä tulevat hyvin esille tyttären kirjoittajan taipumukset. Hän kirjoitti lapsena intiaani- ja salapoliisikertomuksia, runoja ja näytelmiä. Isä antoi niistä palautetta ja kannusti Annaa kirjoittamaan. Monipuolisesti lahjakas tyttö soitti pianoa, näytteli ja ennen kaikkea kirjoitti. Haaparannalla asuessaan hän voitti Ruotsin Kouluradion valtakunnallisen kilpailun kirjoituksellaan "Borta bra men hemma bäst" - omaa maa mansikka, muu maa mustikka. Ruotsalaisille oli melkoinen järkytys huomata, että voittaja olikin äidinkieleltään suomalainen.

Jo Annan lapsuuden kirjeistä näkyy kirjallinen lahjakkuus ja lukeneisuus. Hänen tyyliasteikkonsa oli laaja, se ulottui kepeän humoristisesta kuvauksesta vakavaan pohdiskeluun. Ei ollut mitenkään yllättävää, että WSOY hyväksyi heti hänen esikoisromaaninsa "Pysähtyneet kellot" (1960). Kustantajan ihmetystä herätti vain se, kuka tämä varmaotteinen tuntematon esikoiskirjailija oli.

Yrjö Kokon kirjoittamisen taustalla on luonnontieteellinen näkemys ihmisestä yhtenä eläinmaailman lenkkinä. Hänen kerrontansa on perinteistä, joskin siinä on hyvin omintakeista modernisuutta. Aikanaan arvostelijat eivät osanneet luokitella Kokkoa kirjailijana erityisesti hänen rakenteellisten ratkaisujensa takia. Realistiset aiheet leimasivat hänet dokumentaristiksi. Anna Ungelo on puolestaan puhdas modernisti. Eksistentialismi, psykologinen ihmisen tarkastelu on hänen lähestymistapansa, tyyli eleganttia, vähäeleistä.

Jos taiteilijan vanhemmat ovat myös taiteilijoita, on luontevaa nähdä uravalinnan pohjalla geneettisiä syitä. Toisaalta jos lääkärin, opettajan tai sähköasentajan lapsi valitsee vanhempansa ammatin, siinä ei ole välttämättä kysymyksessä peritty taipumus. Mihinkä muihin ammatteihin lapsi olisikaan voinut tutustua, ellei vanhempiensa?

Sukulaisen sukulainen päätti kuusivuotiaana ruveta balettitanssijaksi. Hän asui Brontën sisarusten tapaan Mettänperällä kaukana kaikista kulttuurivaikutteista. Nykyään hän tanssii Kansallisoopperan baletissa.

Haluamatta mystifioida taiteen tekemistä, täytyy tyytyä ihmettelemään ihmisen päärustinkia. Missä ja milloin geenistöön on mitäkin syötetty tai syöttynyt.