aina Teerialhon novellikokoelmasta Lännen väkeä on jäänyt mieleeni lause "isä riitelee television kanssa". Ymmärrän tilanteen erittäin hyvin. Joku oli aikoinaan tilannut piruuttaan kepulaiselle apelleni SMP:n Suomen Uutiset. Oli suorastaan sydäntä lämmittävää seurata apen jokapäiväistä kommentointia: hän kiikutti lehden suoraan uunin pesään.
Tiedotusvälineiden kanssa riitely liittyy varmaan ikään, sillä löysin kuluneena kesänä itsestäni kärkkään kommentoijan.
Radion kuuntelu lisääntyy kesällä. Oletan näin tapahtuvan laajemminkin, vaikka otantaani sisältyy ainoastaan kaksi henkilöä. Mökillä jatkuvasti auki olevasta radiosta tulee lähes inhimillinen olento, jonka kanssa voi keskustella ja jonka puheet voi riitauttaa. Koska radio ei voi vastata kommentoijan argumentteihin, oikeassa oleminen tuottaa suurta mielihyvää.
Kun jo aamu kuudelta sai naispuolisen juontajan kiinni siitä, että hän sotki keskenään Arsi Harjun ja Mika Halvarin, päivä alkoi lupaavan pirteästi. Mökkikumppanikin virkistyi arvostelemaan, vaikka hänen kohteenaan olikin naisjuontajaa pilkkaava sovinistinen mies. Virkistävän aamunavauksen jälkeen radion kanssa riitelijä oli valmis lähtemään sopivasti virittyneenä pilkkomaan halkoja.
Radio pitää sijoittaa sopivalle etäisyydelle. Ei liian lähelle, ettei kirveen kanssa liikkeellä oleva kommentaattori vahingossa sano radiolle asioita halki nonverbaalisesti.
Harrastus vaati kehittyessään analyyttisempaa otetta, joten listasin ne asiat, jotka koskettivat riitelyyn altista kommentaattoria eniten:
1) Nimien sotkeminen. Kuulosti jo vanhalta vitsiltä kuulla kutsuttavan oopperalaulaja Mauno Kuusistoa Koivistoksi. Sen sijaan spoonerismi Marita Kattila oli virkistävä kokemus. Sain kuulla myös, että Sig-yhtyeen solistina esiintyi Sami Inkinen eikä Matti, kuten Turun puolessa.
2) Väärät mielipiteet. Tämä osa-alue on varmaan laajimmalle levinnyt radioriitelijöiden keskuudessa, koska mukana on poliittisia näkemyksiä. Jos kotimaan politiikka jätetään pois, minua tuntui kesällä kypsyttävän erityisesti George W. Bushin, Taleban-liikkeen, israelilaisten, palestiinalaisten, pohjoisirlantilaisten, Lääkäriliiton ja Kim Jong-ilin edesottamukset. Hyviä tuohtumuksen nostattajia olivat myös puhelinkontaktiohjelmat, joihin soittaneiden kanssa olin n. 83-prosenttisesti eri mieltä.
3) Iskelmien sanoitukset. Olen aina ollut suoran lauseen ja täyden riimin ystävä. Suomessa on hyviä sanoittajia vaikka kuinka paljon, mutta jostain syystä korvaan tuntuu tarttuvan vain kömpelöiden ja epäonnisten tekstejä. Havaitsin myös, että englannista on tullut oleellinen osa riimittelyä. Juice Leskinen pelleili aikoinaan loppusoinnuilla, mutta nykyään sekakielisiä tekstejä tehdään tosissaan. Esim. Matin ja Tepon "mun hani, rakkaimpani", Yölinnun "tää on liian suuri city" ja useammassakin laulussa pyydetään englanniksi anteeksi "I am sorry". Tietenkin latteuksista voi myös nauttia, kuten Marion Rungin "kosketuksen puutetta, mikään ei voi korvata" tai Paula Koivuniemen "kuuntelen Tomppaa".
4) Kömpelöt kielikuvat. STT:n uutisissa kerrottiin "budjettiriihen pöydän puhdistamisesta" ja Venäjän laivaston komentajan luvanneen "tutkia sukellusvene Kurskin onnettomuus pohjia myöten". Viimeksi mainittu saattoi tietenkin olla tahallisen hirtehinen metafora, mutta hiukan mauttomalle puolelle se mielestäni luiskahti.
Loman jälkeen voisi tietenkin myös kaupungissa harrastaa radion kanssa riitelyä, mutta jotenkin se ei kuulu kerrostaloasumisen sovinnaiseen ilmapiiriin. Sitä paitsi lupasin jättää kovaäänisen oikeassa olemisen maaseutuharrastukseksi. Kuten parvekkeelta pissaamisen ja vähäpukeisena pihalla käyskentelyn.