Kuka on terroristi

iimeaikaisessa terroristikeskustelussa ei ole vielä toistaiseksi määritelty, kuka on lopulta terroristi. Onko hän pelkästään yhteiskuntarauhaa vallanpitäjien kannalta laittomasti häiritsevä henkilö, rikollinen, jolla on vahingoittamisen ja pahuuden levittämisen päämäärä, vai vapaustaistelija, joka turvautuu äärimmäisiin keinoihin tavanomaisten menetelmien loputtua.

Lokakuun 30. päivänä 1938 lähetettiin Yhdysvalloissa radiokuunnelma Maailmojen sota. Sen toteuttaja Orson Welles oli dramatisoinut samannimisen romaanin muotoon, joka aiheutti maanlaajuisen paniikin. Käyttämällä raportteja, haastatteluja ja selostuksia marsilaisten maahan hyökkäyksen seuraamisessa Welles sai aikaan autenttisen vaikutelman. Ihmiset ryntäsivät autoihinsa, piiloutuivat kellareihin, latasivat aseita ja soittivat viranomaisten puhelimet tukkoon. Se oli osoitus mielikuvituksen voimista ja toisaalta ajan abstraktisista peloista ja hermostuneisuudesta. Wellesin kuunnelma aiheutti skandaalin, sitä pidettiin suorastaan terroritekona.

Kun syyskuun 11. päivänä 2001 kaksi lentokonetta törmäsi New Yorkin skylinen symboleihin, monet kesken uutislähetyksen televisionsa avanneet pitivät tapahtumaa fiktiivisenä, katastrofielokuvan mainospätkänä, tietokonepelinä, esimerkkinä amerikkalaisen viihdeteollisuuden mauttomuudesta. Kun Welles pystyi luomaan fiktiivisyydestä todellisuutta, todellisuus terroristien käsissä muuttui runsaan kuudenkymmenen vuoden kuluttua fiktiivisyydeksi.

Terroristilla on kahdet kasvot. Vastapuolelle hän on itse pahuus, kannattajilleen vapaustaistelija, sankari. Puna-armeijan partisaanit olivat Neuvostoliiton sankareita, Suomen fasistiarmeijan kauhu, pohjoisen Suomen asukkaille puolustuskyvytöntä siviiliväestöä terrorisoiva lauma sotarikollisia.

Juutalaisten maanalainen liike Irgun Zwai Leumi johtajanaan Menachem Begin räjäytti 21.7. 1946 Jerusalemissa englantilaisten päämajassa pommin, jossa kuoli 76 ihmistä, 46 loukkaantui ja 29 katosi. Begin kumppaneineen ovat vapaussodan sankareita, eivät terroristeja, kuten nykyiset palestiinalaiset pommien ja kivienheittäjät Länsirannan miehitetyillä alueilla. Voittaja määrittelee eron pahan ja hyvän, terroristin ja sankarin välillä.

Manhattanin pommi-iskun jälkeen Yhdysvallat on saanut tukea kaikkialta maailmasta terrorisminvastaiseen sotaansa. Samassa rintamassa Länsimaiden kanssa ovat ne maat, joilla on oma terroristiongelmansa, mm. Venäjä ja Kiina. Pitääkseen rintaman yhtenäisenä USA on jatkamassa ja vahvistamassa valikoivaa ihmisoikeuspolitiikkaansa. Venäjä haluaa hyväksymisen Tshetshenian sotatoimilleen, Kiina oikeutuksen islamilaisia separatisteja ja tiibetiläisiä vastaan taisteluunsa.

Leo Tolstoin pienoisromaani Hadzi-Murat kertoo venäläisten joukkojen taistelusta Tshetsheniassa 1840-luvulla. Tolstoi oli itse kymmenen vuotta myöhemmin paikalla tykistöupseerina.

Romaanin kehyskertomuksessa kertoja näkee tien vierellä taittuneen ohdakkeen, joka katkenneenakin kukkii. Se on tshetsheenien sitkeyden symboli. Romaani viestittää Tolstoin ajatusta, ettei tshetsheenejä voi voittaa, ja senhän ovat myöhemmätkin venäläiset saaneet kokea. Samoja vuoristokansoja ovat afgaanitkin.

Totuus on sodan ensimmäinen uhri. Tuntuu kyyniseltä nähdä maailmanpolitiikassa tehtävän kauppaa ihmisoikeuksilla. Suurvalta joutuu kasvojensa menettämisen pelossa reagoimaan voimakkaasti, mutta silmä silmästä tekee maailmasta sokean, aiheuttaa entistä enemmän hätää eikä pysty kuitenkaan voittamaan vihollistaan, joka ei odota jossakin tukikohdassa tai bunkkerissa vastaiskuja.

Taiteen ja kirjallisuuden keskeinen merkitys on siinä, että se opettaa empatiaa, sitä miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Fiktioon eläytyvä ihminen kokee itsessään sen, minkä joku toinenkin. Vain empatiaa lisäämällä voidaan heikentää terrorismia ja estää Maailmojen sota.