desmenneen suomalaisen urheilujohtajan kerrotaan aloittaneen puheensa Olympiakomiteassa sanoilla "oo, oo, oo", kunnes hänelle huomautettiin, ettei olympiarenkaita yleensä lueta ääneen. Tämä on tullut mieleeni, kun radiossa ja televisiossa luetaan Internet-osoitteita: vee vee vee piste keltainenporssi piste fi. Miksi tuolle triplaveelle ei ole keksitty nimeä, vaikka kaikilla asioilla yleensä on?
Jos haluaa saada suomen kielen sanastosta uusia elämyksiä, kannattaa mennä rautakaupan työkalu- ja pienrautaosastolle. Ne ovat kuin kuvitettuja sanakirjoja. Erilaisten ruuvien, muttereiden ja koukkujen alla on nimet. Esineen käyttötarkoitus saattaa olla itsestään selvä, vaikka nimestä ei aiemmin ole ollut hajuakaan.
Ennen rautakauppojen itsepalveluaikaa - ja joskus vieläkin - mutteria ostava tuntee itsensä porsaan saparoveistä tai vastapäisen seinän nauloja hakemaan lähetetyksi lapseksi, kun yrittää selittää haluamansa tavaran käyttötarkoitusta.
Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta Elias Lönnrotin syntymästä. Lönnrot oli paitsi merkittävä sauvakävelijä, kansanrunouden kerääjä ja toimittaja, myös sanakirjamies. Hänen kehittelemiään sanoja on jokapäiväisessä käytössämme leegio, esimerkiksi kirjallisuus, muste, neliö, hyve ja kuume. Uudissanathan ovat sellaisia, ettei niiden käyttöönottoa voi määrätä, vaan kielenkäyttäjät hyväksyvät tai hylkäävät ne. Niinpä ruotsin paraplynkin käännösehdotuksista jäi voimaan sateenvarjo eikä katastin tai vielä komeampi varataivas.
Uusi teknologia on tuonut runsaasti uutta sanastoa ja käsitteistöä kieleen. Osa on suomennettu, osa kantaa vielä amerikan kielen muotoa. Mouse on hiiri, mutta enter on enter, mobile phone on kännykkä, mutta HF on hands free. Lönnrotin pojilla on vielä runsaasti hommia suomalaisen käsitteistön luomisessa. Kaikille ei voi varmaan luodakaan nasevaa ja luontevaa omakielistä vastinetta. Ei Lönnrotin välkomnalle ehdottama napakka "terve-tulottaa" pystynyt syrjäyttämään pidempää "toivottaa tervetulleeksi" -ilmaisua.
Mikä olisi sitten triplaveen nimi? Se on tietenkin sopimuksenalainen asia. Kun soittaa kännykkänsä puhelinvastaajaan, naisääni kehottaa antamaan tunnusluvun ja painamaan ruutua. Puhelimen ainoa ruutu on näyttöruutu, mutta naishenkilö tarkoittaakin kännykän oikeassa alakulmassa olevaa näppäintä, jossa neljä toisensa ylittävää viivaa muodostaa keskelleen vinoneliön. Joskus tätä merkkiä sanottiin kuvaavammin risuaidaksi, mutta jossakin sen nimeksi on sovittu ruutu, joten olkoon.
Voisimme Lönnrotin tapaan käyttää hyväksemme suomen kielen murteita tai vanhaa sanastoa triplaveen nimeämisessä. Kielessä on runsaasti jälkiä vanhasta agraarikulttuurista. Monet sanat ja idiomit ovat irtaantuneet alkuperästään merkitsemään jotakin abstraktisempaa asiaa. "Pohtia" ei enää ole pelkästään merkityksessä pitää viljaa pohtimessa, "ikeen alainen" ei tarkoita ainoastaan valjastuslaiteessa olevaa härkää. "Ies" olisi nimenä tavallaan myös kannanotto teknologiakultuuriin.
Jos vanhasta sanastosta ei löydy sopivaa voisimme käyttää apuna suomen kielen runsasta johtimistoa. Koska www-sivu on paikka, sanan johtimena voisi olla sitä kuvaava la/lä -pääte ja sanana esim. Nettilä. Se kantaisi sisällään myös vaadittavan pisteen.
Peppi Pitkätossu lähestyi nimen ja käsitteen yhdistämistä toisin päin. Hän keksi leikin, jossa Tommi ja Annika etsivät Pönkkiä. Leikki sai jo pelottavat mitat, kun lapset kuvittelivat otuksen joksikin hirviöksi. Peppi päätti lopulta, että Pönkki olikin pieni vaaraton koppakuoriainen. Ehdotankin, että ryhdymme sanomaan veeveeveepisteen sijaan napakasti Pönkki. Vaikka se ei ehkä säästäkään aikaa, niin ainakin se lopettaa tyhmältä kuulostavan olympiarenkaiden lukemisen.