uutamana helmikuun aamuna oli ilmassa selvästi kevään tuntua. Se on sitten kevät, ajattelin.
Se on sitten kevät on Marja-Liisa Vartion esikoisromaani. Se kertoo rakkaudesta, kuten kevääseen sopii. Kevät on nuoruuden, rakkauden ja ilon symboli siinä kuin syksy vanhuuden, kuoleman ja surun. Eipä taida olla yhtään merkittävää runoilijaa, joka ei olisi käyttänyt kevättä aiheenaan tai symbolinaan.
Yleensä vanhempi lyriikka kertoo luonnon vapautumisesta talven ja jään kahleista ja kasvun alkamisesta - siis ihmisen tunteitten heräämisestä ja ilon, valon ja toivon tulvahtamisesta mieleen. Mutta myös seksuaalisesta heräämisestä, kuten draaman puolella Frank Wedekindin näytelmä Kevään herääminen. Keväällä alkaa kuulua soidinmenojen ääniä muualtakin kuin metsistä.
Lauri Viljanen on kaksisäkeistöisessä Syksy ja kevät -runossaan tuonut luonnon ja ihmisen tunteiden yhteyden selkeästi esille säkeistöjen alussa: Kuinka lähellä syksy on kevättä!// Kuinka lähellä murheeni on onnea!
Takatalvi on tietenkin kevään kannalta harmillinen takaisku, joka tuo prosessiin dramatiikkaa. Aaro Hellaakoski muistuttikin jo esikoiskokoelmassaan tästä: Perhonen maassa, siivet paleltuneina./ Uhrinsa raskaan vaatii kevät.
Eeva-Liisa Manner tunnetaan yksilöllisistä symboleistaan, kissoistaan ja hevosistaan. Runoilija ei ole kuitenkaan kaihtanut konventionaalisempaakaan symbolin käyttöä, kuten Kevään herääminen –runossa. Modernisti Manner onnistuu välttämään kevään kuluneet merkitykset:
Kotimaisessa lyriikassa kaikkein suomalaisin kevätruno on mielestäni Lauri Viidan kirjoittama. Runossa aistii suomalaisen kevään tuoksun ja suorastaan tuntee ihollaan vuodenaikojen käännekohdan:
Räntäseula seudun päällä
Kevät on uuden alku. Laajempana symbolina voisi pitää kaaoksen järjestymistä kosmokseksi, siis maailman syntymistä. Sanana kevät periytyy suomalais-volgalaiselta ajalta, eikä siinä ole samaa onomatopoeettisuutta kuin englannin kielen spring-sanassa. Spring merkitsee kevään lisäksi pomppimista, ponnahtamista ja vieteriäkin. Suomeksi kevät on vain ytimekkäästi vuodenajan nimi ja sopii hyvin suomalaiseen ytimekkääseen ilmaisuun. Se on sitten kevät eikä vieteri.