Kunnon rakentamista

esämökkikauden lähestyessä on syytä kerrata muutamia mökinrakentamisen pelisääntöjä. Yrjö Kokko rakensi mökin Enontekiön Hettaan vuonna 1951. Ungelon torppa sijaitsee pienellä niemellä, joka pistää Ounasjärveen lähellä Hotelli Hettaa. Niemi on korkea tieva, hietakumpu, jolla kasvaa mäntyjä. Maaperä on kangasmaastoa.

Kokko ihmetteli itsekin, miksi hänen piti ryhtyä rakennuspuuhiin. Hän ei ollut aikonut jäädä Lappiin, sillä se taamoi etelän ihmisen. Taamominen tarkoittaa kesyttämistä tai oikeastaan alistamista. Neljän tuulen tietä lukuun ottamatta hän ei juuri kirjoittanut Lapissa, vaan Haaparannalla ja myöhemmin Helsingissä.

Kirjailija ikuistavat itsensä historiaan kirjoillaan. Jostakin kumman syystä kuitenkin maailman sivu kirjailijoita on kiinnostanut rakentaminen. Olisiko niin, että sepitteellinen rakentaminen, romaanin, novellin tai näytelmän struktuuri vetää niin puoleensa, että konkreettisempikin rakentaminen tulee kiinnostavaksi.

Kirjallisuudenhistoria osoittaa, että kirjailijan on vaarallista ryhtyä toteuttamaan rakennusunelmiaan. Walter Scott rakensi skottilaisen romanttisen replikalinnanasa Melrosen ja meni konkurssiin. Samoin kävi Alexandre Dumas vanhemmalle, jonka toiveitten täyttymys oli Monte Criston linnan rakentaminen. Heikki Turunen aloitti mittavan hirsitorninsa rakentamisen Pielisen rannalle Simpauttajan tuomilla rahoilla, mutta joutui taloudellisiin vaikeuksiin, ei kuitenkaan konkurssiin. Ehkä näistä kirjailijarakentajista Arto Paasilinna on ainoita, joka on selvinnyt kutakuinkin kuivin jaloin.

Paasilinnalla on oikea rakennusmania. Saunoja hänellä oli jossain vaiheessa yhdeksän, taitaa olla vieläkin puolisen tusinaa. Paras Arton rakennusprojekti on mielestäni ollut näkötorni. Hän teki itse piirustukset ja lujuuslaskelmat, hyväksytti ne hämmästyneellä rakennustarkastajalla ja teetti rungon hirsitalotehtaalla.

Kysyin, miksi ihmeessä Paasilinna oli ryhtynyt noin älyttömältä kuulostavaan projektiin. Arto kertoi, että oli vaivan arvoista nähdä vaimon ilme, kun hän vei tämän katsomaan näkötornia. - Jokaisen kunnon aviomiehen pitäisi oikeastaan rakentaa näkötorni vaimolleen, Arto sanoi. Ajattelin, että niin varmaan pitäisi.

Olen käynyt Ungelon torpassa muutaman kerran. Paikka huokuu merkillistä lappilaista mystiikkaa. Tievakumpu on ollut luultavasti aikoinaan väliaikainen hautapaikka, jonne vainajat sijoitettiin odottamaan talvikelejä, jotta heidät voitiin viedä Palojoensuussa olevalle kirkolle haudattaviksi.

Monet torpassa yöpyneet ovat kuulleet maahisten rapisevan nurkissa, käyvän eteisessä ja kulkevan ovissa. Itse en ole kuullut mitään, mutta Kokko oli melko vakuuttunut, että näin oli. Hänen koiransa Molli ei kuitenkaan lotkauttanut korvaansa maahisille, joten Kokkokin päätti olla välittämättä niistä.

Oma Lapin residenssini on neljän peninkulman päässä Ungelosta Ounasjärvestä lähtevän Ounasjoen varrella. Siellä eivät kummittele maahiset, vaan rakennusprojektit. Savusaunan valmistumisen jälkeen olen alkanut suunnitella tontin kulmaan autiotuvan rakentamista. Kun vaimoni kysyi, miksi, oli minulla vastaus valmiina: - Mielestäni jokaisen kunnon aviomiehen pitäisi rakentaa vaimolleen autiotupa.