Jo Raamatussa opetettiin, ettei rakennusta pidä perustaa hiekalle vaan kalliolle. Uusi Testamenttikin on täynnä rakentamissymboliikkaa. Jeesus kutsui Pietaria kallioksi, jolle hän rakentaa seurakuntansa. Pietari itse kutsui Jeesusta kulmakiveksi, jonka rakennusmiehet heittivät pois, mutta joka osoittautui tarpeelliseksi. Rakennus ja rakentamisprosessi ovat elämän symboleja aina perustusten laatimisesta talon purkamiseen saakka.

Vanhassa agraarisessa kulttuurissa eläneet lapset saivat koulutuksensa seuraamalla aikuisten puuhia. Pojat oppivat metsästämään ja kalastamaan, tytöt tekemään käsi- ja kotitöitä. Aleksis Kiven Jukolan veljeksetkin osasivat nikkaroida Impivaaraan hirsitalon käymättä sen enemmän ammattikoulua kuin apostolitkaan. Kotimainen kirjallisuus on Kalevalasta lähtien täynnä kuvauksia hirsi- ja puurakentamisesta. A.E. Ingmanin Rimpisuon usvapatsas -romaanissa keskenkasvuiset pojat salvovat hirsimökin, Lauri Viidan Moreenin Iisakki Nieminen kohottaa talonsa Pispalan harjulle, Väinö Linnan Pohjantähden Jussi Koskela Pentinkulmalle, rakennusmestari Kalle Päätalon esikoisromaani oli Ihmisiä telineillä.

Kuulun sukupolveen, joka jo pikkupoikina osasi rakentaa majan, sahata ja naulata, käyttää kirvestä ja puukkoa. Tällä sivustakatsojan koulutuksella olen käynyt käsiksi kolmeen suureen rakennusprojektiin. Ensimmäinen oli leikkimökki, jonka tekemisestä oli kylläkin leikki kaukana ja välit rakennusmestarina toimineeseen appeen säilyivät pitkään viileinä. Toinen oli saunamökin rakentaminen. Kesäksi arvioitu projekti venähti kymmeneksi, ja mökin lopulta valmistuttua vaimo sanoi panevansa paikallislehteen ilmoituksen: hirsirakentamisen erikoismies vapaana, kymmenen vuoden kokemus alalla.

Kolmas projekti oli savusauna. Se tekeminen sujuikin jo vanhalla rutiinilla ja oli kylpykunnossa vajaassa kahdessa vuodessa.

Rakentaminen on kuin romaanin kirjoittamista. On tehtävä suunnitelma, hankittava materiaalit ja kasattava ne sitten mahdollisimman harmoniseksi kokonaisuudeksi.

Olen tehnyt kaikki romaanini ja rakennukseni lähes tyystin yksin, siksi projektit ovatkin venähtäneet. Mutta kun rakennus on valmis, sitä katsellessa saa samaa tyydytystä kuin kirjan valmistuttua: eipä tätäkään olisi, jo en olisi sitä tehnyt.