Kokon ja hauen taistelu

Jättihauen pää Tarvaspään pihalla.

alevalan 19. runossa kerrotaan kotkan eli kokon ja hauen taistelusta. Ilmarinen on kosiomatkalla Pohjolassa ja joutuu tekemään ansiotöitä saadakseen Pohjolan neidon puolisokseen. Viimeinen uroteko on pyydystää Tuonelan joesta hauki. Ilmarinen takoo suuren kotkan, joka onnistuu pyydystämään valtavan kokoisen kalan. Kokko kuitenkin repii saaliin vatsan auki ja puree pään poikki. Ilmarinen toimittaa Pohjolan emännälle kalan pään, ja emäntä moittii siitä Ilmarista, joka kuitenkin sanoo, että

Ei saalis viatta saa'a
paikoilta paremmiltana,
saati Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta.

Hauen raateleminen jää vähän perustelemattomaksi, mutta asiaa tulee valaistusta, jos tarkastelee sitä toisten reduktioitten valossa. Uhtualta on merkitty muistiin Maailmansyntyrunon toisinto, jossa kotka munii Väinämöisen polvelle ja munat vierähtävät veteen. Sitten "tuli hauki hankotellen, veden villa vinkotellen, se nieli munista kolme". Sitten hyökkää kokko kolmasti ja saa kolmannella yrityksellään hauen vatsan auki. Kokko katselee saalistaan:

Miks on muuttunut munani,
kuks on saatu saalihini?
Mi munassa valkeata,
se päiväksi paistamahan,
mi munassa ruskeata,
se kuuksi kumottamahan,
se täheksi taivoselle;
mi munass ylintä puolta,
vaskikseksi taivoseksi,
mi munass alaista puolta,
rautaiseksi maaemäksi.

Kyseessä on itse asiassa päivänpäästömyytti. Jobin kirjassa esitetään taivaan valojen nielijäksi merihirviö Leviathania. Elias Lönnrot merkitsi muistiin kesälahtelaiselta Juhana Kainulaiselta runon:

Tuli kokko Turjan maalta,
laskise Lapista lintu,
jon on suu satoa syltää,
kita viittä kirvesvartta,
kynnet viittä viikatetta;
yksi siipi vettä viili,
toinen taivoja tasaili.
Tuli hauki hangotellen,
veen koira vengotellen;
sen on pursto puoli virstaa,
selkä seihtemää pitempi.
Iski tuo kaloa tuota:
ei vesi veelleen tullut
hauin suuren suomuksilta,
ilma ilmallen tajunnut
kokon suuren höyheniltä.

Emil Wikströmiä inspiroi kokon ja hauen taistelu ja hän veisti patsaan Ilmarinen, kotka ja Tuonelan hauki (1889). Veistos on Serlachiuksen taidemuseossa Mäntässä. Akseli Gallen-Kallela maalasi 1904 Suuri hauki-taulun. Se liittyy Kalevalan 40. runoon, jossa Ilmarinen, Lemminkäinen ja Väinämöinen purjehtivat Pohjolaan ryöstämään Sampoa. Vene juuttuu suuren hauen selkään. Väinämöinen tappaa kalan ja tekee sen leukaluista ensimmäisen kanteleen.

A. Gallen-Kallela: Suuri hauki /1904)

Robert Wilhelm Ekmanilla on piirros Ilmarinen ja Tuonelan hauki. Se kuuluu piirrossarjaan "Kalewala, Finsk National-dikt, framställd i teckningar af R.W.Ekman".

R.W. Ekman: Ilmarinen ja Tuonelan hauki (1860).